XCM Valkeakoski - vastoinkäymisten kautta oman itsensä voittajaksi!

Lauantaisen kisan näyttämönä toimi Korkeakankaan hiihtokeskus Valkeakosken alapuolella. Perjantain rankkojen sateiden jälkeen syyskuinen sää näytti parhaita puoliaan, aurinko pilkotti pilvien lomasta ja ilma oli ihmeen raikas, selkeästi lyhyiden ajokamojen keli.

Ajoin taas vain puolikkaan, eli vähän reilun 40 km, kun täysi 80 km matka täällä reilusti nousemetrejä tarjoavassa maastossa on minulle liikaa, joten luottavaisena lyhyen matkan lähtöviivalle mitään tietämättömänä tulevasta reitistä.

Startti laskettelurinteen alhaalta ja siitä ekana hiihtosillan yli, sitten ekan kilometrin matkalla vertikaalia 50 m ja sinne ne muut painuivat mäen paremmalle puolelle ja jättivät minut tänne yksin puhisemaan.

Kuvat: Tarja Kivirinta

Tälläinen on pahin mahdollinen alku, kun koittaa kylmiltään astmaisilla keuhkoilla repiä mäkeä ylös, alku täytyy tehdä taidolla ja liki oli nytkin, ettei tarvinnut loirottaa saman tien mäkeä alas ja suihkuun.

Periksi ei kuitenkaan annettu, mutta kesti taas reilusti yli puoli tuntia ennen kuin sai kropan lämpimäksi ja happi alkoi kulkea. Tavoitinkin myöhemmin peräpään kuskeja ja metsäpätkillä pääsin jo ohittamaankin, vaikkakaan ei sillä ollut tuossa vaiheessa mitään merkitystä, nyt nautittiin hienosta ilmasta ja todellisesta maastopyöräilystä haastavilla poluilla.

 Kuvat: Tarja Kivirinta

Tuon ilmeen takia tätä hommaa tehdään, vastoinkäymisten jälkeen naama riemusta loistaen saa painaa menemään sitä mäen "parempaa puolta" ja haastavan metsäpätkän selättäminen antaa sellaisen voittajan fiiliksen, että siinä ei sijoituksilla ole mitään merkitystä.

Maaliin päästiin aikanaan ajalla 2,52 h, ensiapuryhmäkin oli maalialueella ja harmi kyllä tuo astmakin oli jo hanskassa, eikä muutakaan laastaroitavaa löytynyt, vaikka kuinka valitin ;)

Tämä olikin neljäs kisaviikonloppu putkeen, enkä kauden viimeiseen kisaan ole lähdössä. Epic menee nyt huoltoon ja otetaan stumppi käyttöön, ehkä Salon Marynummen enskassa 4.10. nähdään.

t: themainosmies!

Seitsemän Veljeksen XCM Hyvinkää ja Usmin uskomattomat reitit

Tämänvuotisen 7-veljeksen reiteillä ajetun maratoncupin kisakeskuksena toimi Hyrian koulutukeskus Hyvinkäällä. Viime vuonnahan täyden matkan kuskit ajoivat jo Usmin "pohjoisen helvetin", mutta nyt ratamestari halusi tarjota myös puolikkaan matkan kuskeille tuon ristiriitaisia ajokokemuksia herättäneen Usmin ulkoilureitin.

Tämä erittäin haastava ja vaikea polku kiemurtelee erämetsäalueella, järvien, lampien ja jyrkkien kallioiden muovaamassa maisemassa, reitti on niin uskomattoman hankala, että sinne pitää päästä uudelleen.

Kuva: Janne kuvaa

Tänä vuonna yksi kierros kuitenkin oli riittävä, pituutta tuli 33 km ja aika meikäläisellä 2.43 h, maaliin tuli miesten puolikkaalla 52 kuskia ja tuossa porukassa olin sijalla 34.

MrToonzan videopätkää Usmin poluilta.

https://youtu.be/Kz2iWUsq728

 Video: MrToonza

Kuva: Kunnonkuvaaja.fi

Vauhdikkaan näköistä menoa hienolla Vantaan jokivarsipolulla. Tuo oli tuttua polkua viime vuodelta ja nyt ollaan jo melkein maalissa.

Kaverin kanssa kotimatkalla taas spekulointia, Timppa ajoi täyden matkan 63 km ja vertailtiin sitä Tahkon 60 km matkaan, tultiin siihen tulokseen että Tahko 60 km on helppo nakki tähän pitkään matkaan verrattuna.

Tulipa sitten luvattua, että jos tämä on ensivuonna kalenterissa, kokeillaan pitkää matkaa...

terveisin: themainosmies!

Luukin MTB maraton cup Espoo

Espoon tapahtumapaikalla ei prameilla "turhalla" kisapaikka rekvisiitalla, aika askeettinen tuo kisatoimisto. Lähtöluettelot ja numerot sopivasti sekaisin märällä asfaltilla ja löytyyhän viimein se oma nimikin listalta, numerolappu kouraan ja homma hoidettu vuosien kokemuksella?

Jos vertaa muihin tämänpäivän tapahtumiin, ihmetyttää tämä minimalistisuus täällä paikan päällä sekä myös niukka tiedottaminen perinteikkäästä cupin kisasta. Tilaa ja mahdollisuuksia olisi järjestää vaikka minkälainen tapahtuma, ollaanhan sentään kehä kolmosen tuntumassa, jossa suuri osa suomalaisista asuu ja luultavasti myös harrastajia suhteessa väkilukuun paljon.

Poissa ovat myös maahantuojat ja muut alalla toimijat. Sappeella samaan aikaan järjestetty ensimmäinen maratontapahtuma keräsi luultavasti suuren osan kuskeista jotka eivät aja cupin pisteistä. Tuolla oli kuvista päätellen hieno tapahtuma ja tiedottaminenkin hoidettu esimerkillisesti.

Toki täytyy mainita osallistumismaksun olevan täällä halvempi kuin muissa tapahtumissa. Mutta kun ajetaan satojen kilometrien päästä paikalle, ei siinä enää kymppi tunnu ja osallistujamitalin sijaan lämmin keitto ja kuppi kuumaa jättäisi paremman muiston tapahtumasta, jossa reitti on kuitenkin ihan hieno.

 Kuvat: Tarja Kivirinta

Matkaan päästiin sateen saattelemana, sen verran kalsea keli ja pitkä puhde tiedossa, että nykäisin vielä ennen starttia pitkät trikoot päälle.
Lähdön jälkeen yltynyt sade ja kostea keli tiesi huonoa meikäläiselle, jolla ajolaseissa on vahvuudet.

Vauhdissa vielä pärjää mutta kun tultiin ekaan pahaan paikkaan, jossa porukka jalkautunut (ite olisin ajanut ;)) jouduin pysähtymään ja meni lasit saman tien kosteudesta umpeen. Aikani koitin lasit nenällä mennä, mutta ei auttanut kuin laittaa ne takin sisälle ja tähdätä polulle ilman vahvuuksia.

Ekan kierroksen tiesiirtymällä sitten lasien pesu, porukkaa lappaa ohi kun itse pientareella koitan taiteilla pokia päähän, tämä toistettiin joka kierroksella joten kiirehän ei enää ollut. Nyt nautittiin vaan hienosta poluista ja vauhdikkaista ulkoilureiteistä ja hauskaa oli kaikesta huolimatta.

Maaliin päästiin auringon kera, matka oli tuo 60 km ja aikaa siihen sai menemään muutaman minuutin vajaa 4 tuntia. Se etu tuosta ylipukeutumisesta oli, että maaliin saavuttua, kun nuo totiset tamineet sai hivutettua päältä, alta paljastui puhtoinen poika.

Pyörien pesupaikalla armoton jono ja kun Timppa oli ajanut melkein tunnin ripeämmin, (ihme mies!), niin pyörä ja kamppeet autoon, kuivaa ylle ja suunta kotiinpäin. Onneksi oltiin taas pakulla liikkeellä, ei ole niin tarkkaa noiden kamojen kanssa, selvitellään kurakasoja sitten kotona.

Sunnuntaina aamutuimaan tallille varustehuoltoon, vaatteetkin piti pestä painepesurilla, ennen kuin uskaltaa kotiin viedä. Epicin huolellinen pesu ja huolto ja siinä se taas odottaa kiiltävänä ja innokkaana ensi sunnuntain kisailua.

Hyvinkäällä nähdään t: themainosmies!