Astma

(Tammikuu 2015)

Lauantaiaamuna astma taas muistutti olemassaolostaan, joten ajattelin summata tähän osioon koko astmahistoriani, josko siitä olisi jollekin hyötyä.

Olen itse löytänyt apua Astmaliiton keskustelupalstalta ja pyöräilijänä myös fillarifoorumin astma- sekä muilta asiaa sivuavilta foorumeilta.

Kaiken perusta on kuitenkin hyvä hoitosuhde lääkäriin ja astmaneuvojaan, sekä vähintään kerran vuodessa tehtävät testaukset ja tarpeen mukaan oma pef-seuranta.

Tuo lauantainen vaiva ei varsinaisesti johtunut astmasta, vaan astmalääkkeistä ja niiden aiheuttamista sivuoireista, mutta aloitetaan alusta...

Olin noin viidenkympin korvilla, kun minulla todettiin erittäin rajuna alkanut sisäsyntyinen astma. Sinä syksynä olin mennyt nopeasti huonoon kuntoon ja hakeuduin tutkimuksiin ja magnettikuvauksiin, joissa todettiin poski- ja otsaonteloiden olevan täynnä polyyppejä koko tuolla alueella ja hengitysteissä olevan krooninen tulehdus.

Asuttiin silloin lähellä Aninkaisten siltaa, joka menee yli rautatien, kerran kävelylenkiltäkin piti palata kotiin, kun en tuota siltaa jaksanut nousta ylös. PEF-ilmatilavuusmittari näytti tuolloin vähän yli 400 lukemia.

Pääsin nopeutetulla aikataululla TYKS:iin leikkaukseen, jossa poistettaisiin nuo polyypit ja saatiin aloitettua hoito-ohjelma. Leikkausta varten oli aloitettu heti vahva kortisoonilääkitys sekä inhaloitavat Ventoline ja Seretide.

Leikkauksen jälkeen päästiin hoitamaan varsinaista astmaa ja tuota tulehdustilaa, lääkkeet joilla lähdettiin liikkeelle olivat: Prednisolon 20 mg aluksi kuukauden kuurina, alkaen 2 tablettia aamuisin, Seretide Discus 50/500 2 annosta aamuin illoin, Ventoline Discus tarpeen mukaan, Singulair 10 mg, Flixonase-nenäsumute, Duact tarpeen mukaan.

Noin 3 kk:n kuluttua, kun mentiin jo kevääseen, alkoi kunto kohentua ja toiveet pääsystä pyöräilemään alkoivat herätä, ei toki vielä maastoon, mutta josko maantielle rauhallisesti.

Hommasin sitten Tunturi F 700 hybridin, sillä kun tallissa oli tuolloin vain Cannondalen täysjousto, ei maastoon ollut asiaa vielä pitkään aikaan. Se kesä meni maantiellä ja opetellessa elämää astmalääkityksen kanssa.

Muutama vuosi kun meni, pystyin taas vetämään kunnon lenkkejä maastossa, lääkevalikoimaan oli lisätty urheilijoidenkin käyttämä Formoterol, sitä käytin ennen suoritusta Ventolinen lisäksi.

Taas mentiin muutama vuosi, fillari kulki hyvin, mutta nyt oli mennyt myös ääni. Seretidellä on äänihuulia rasittava sivuvaikutus ja minulla alkoi olla äänen kanssa niin paljon ongelmia, että lääkärin kanssa päätettiin kokeilla jotain äänihuulia säästävää lääkitystä.

Alvesco 160, oli tuo lääke Seretiden tilalle, muita lääkkeitä kuten ennenkin tarpeen mukaan. Ääni palautui ja tuntui tosi hyvältä, mutta noin 3 kk kuluttua alkoi kunto huonontua nopeasti, tuo Alvesco ei ollut riittävä minulle ja nyt alkoi puolen vuoden lääkekokeilut, kunnon edelleen huonontuessa.

Kävi vielä niin huono tuuri, etten saanut aikaa omalle lääkärilleni, joten toisen varmasti yhtä hyvän lääkärin kanssa lähdettiin kokeilemaan Symbicort Turbuhaleria maksimiannoksin. Nyt jouduin jo käyttämään Ventolineä ja olin myös kortisoonikuurilla aika ajoin. Vaan eipä tehonnut tuo Symbcortikaan.

Seuraavaksi otettiin vielä järeämmät lääkkeet tuon Symbicortin tilalle, eli Flutiform ja Spiriva, nuokin melkein maksimi annostuksella. Nyt oli lääkekokeiluja takana jo 5 kk ja kunto ei vieläkään kohentunut. Satuin törmäämään astmahoitajaani, jolle kerroin tilanteestani ja hän sai hommattua ajan omalle astmalääkärilleni.

Simppeliä kun sen oivaltaa, eli tuo monta vuotta käyttämäni hyväksi todettu, mutta äänen vievä inhaloitava Seretide Discus jauhe vaihdettiin samaan tuotteeseen, mutta nestemäiseen sumutteeseen, eli Seretide Evohaler 25/250 :si. Heti kolmen viikon kuluttua kunto alkoi parantua ja arvot kohota, miksei tätä vaihtoa tehty heti, se oli se hiton jauhe mikä vei äänen.

Taas mentiin vuosi, kunto oli hyvä ja fillari kulki, mutta sitten seuraavana vaivana oli korvat, sama vaiva kuin pikkulapsilla, eli liimakorva, tai siksi sitä ensin luultiin. Kevättalvella 2013 oli jonkunasteinen korvatulehdus ja keväällä alkoi korvat mennä lukkoon. Tuota vaivaa hoidettiin moneen kertaan, välillä imettiin, laitettiin tuubeja, jne.

Hakeuduin seitsemännen lääkärikäynnin ja turhien hoitojen jälkeen sille lääkärille, joka teki polyyppileikkauksen vuosia sitten. Välittömästi magneettikuvaukseen ja niinhän se oli, sama juttu kuin silloin, nuo polyypit aiheuttivat kroonisen tulehdustilan ja siitä johtui tuo korvaongelmakin.

Joulukuussa sitten tehtiin taas polyyppien poistoleikkaus, siihen päälle vähän pidempi 4 kk:n lievä kortisoonikuuri ja astmalääkitys kuten ennen.

Vuosi 2014 meni ilman isompia ongelmia, astman hoitotasapaino on hyvä ja nuo korvatkin suht kunnossa, ainoa ongelma on tuo astmalääkkeiden sivuvaikutukset.

Tuo lauantaiaamuinen muistutus oli monen asian summa, eli nuo lääkkeet aiheuttavat sydämen muljahtelua, joka on sinänsä vaaratonta, varmuudeksi olen ollut siitä vaivasta sydänfilmissä, Holter-seurannassa ym. ja sydämen on todettu olevan kunnossa.

Otin siis aamun astmalääkkeet normaalisti ja melkein heti perään pari kuppia kahvia, tuo taisi olla liikaa muutenkin touhukkaan aamun kanssa, seurauksena aikamoinen sydämen muljahdus.

Tuosta on nyt kolme viikkoa, lopetin kahvin juonnin siihen, kun astmalääkkeitä en voi lopettaa.

Nyt olo on aivan loistava, varsinkin kun olen selvinnyt kahvin vieroitusoireista, ei sitä kahvin juontiakaan saisi kai näin yht'äkkiä lopettaa. 

Pyörä kulkee taas iloisesti kohti kevättä, mieli on reipas ja suunniteilla monta hyvää kuntotapahtumaa ja reissua tälle vuodelle.

Tällä omalla tarinallani ja blogijutuilla kannustan myös muita astmaatikkoja kuntoilemaan ja harrastamaan jotain liikuntaa omien mahdollisuuksien ja rajojen mukaan, tästä astma tykkää ja mielikin pysyy virkeänä.

t: mainosmies.