Kroatian rannikko

Loirotettiin sitten Zadarista rannikkoa alaspäin, tarkoituksena olla yksi yö Splitissä ja mahdollisesti mennä sieltä saarille, tuo homma vaan ei toteutunut, kun meikäläiseltä meni hermot, kun koko hiton kaupungissa ei ollut PARKKIPAIKKAA, eikä Infoa. Pari tuntia siellä pyörittiin ja sitten mitään sanomatta pykälää silmään ja vanhaa maisematietä rannikkoa alaspäin, olipa muuten huimat maisemat...

Rantatietä kun lasketeltiin ajateltiin, että pysätään seuraavassa mukavan näköisessä paikassa, tuoksi paikaksi valikoitui Makarska, siisti pikkukaupunki lahden poukamassa, vuorten katveessa. Löydettiin myös apartma, joka on kuin juuri meikäläisille tehty, auto oven eteen, fillarit yöksi talliin ja kaiken kruuna ulkokeittiö terassilla, aivan luxusta

Seikku värkkää purtavaa ja meikä pistää pyörät ajokuntoon, tämä on ollut reissun työjako. Illalla vielä kylille utelemaan miten pääsis saarille seuraavana aamuna, tietoa saatiin ja se tiesi aikaista herätystä kun eka laiva joka ottaa fillareita lähtee klo 8.00.

 

Aamulla 6.30 ylös, pikainen aamiainen, evästä mukaan ja rantaan. Laiva lähti ajallaan, nämä ei näytä olevan mitään ”manjana” porukkaa aikataulujen suhteen, myös aurinko oli aikataulussa ja tunki vuoren takaa taivaalle.

Bracin saari ja Sumartin satama on tunnin laivamatkan päässä. Rantakylään kun saavutiin ja tarkoituksena ajaa saaren keskustaan nousua oli tiedossa, eka rutistus olikin 8,5 km pitkä.

Saaren keskustassa ajeltiin harhaan sorapoluilla, kartan tekijä oli vetäissyt viivat miten sattuu ja ihminen sen Garmininkin kartan on näköjään tehnyt, kun ei pitänyt polut ja soratiet paikkaansa ja opastekilvissäkin luki mitä sattuu, pitää vissiin NASAlta pyytää kartat ensi kerraksi!

Löydettiin onneksi kahden tunnin ajon jälkeen pieni kylä ja vielä pienempi kauppa, oli vesi loppu ja lämpotila huiteli 30 kuumemmalla puolella.

Seuraava tankkauspiste oli viimesen päälle fiksatun pikkukylän ravintola, jossa kallista vettä minulle myi baarimestarina toiminut n. 12-vuotias poika, Music TV pauhasi takana sujuvasti englanniksi.

Päiväretkeä oli nyt taivallettu 4 tuntia ja oli syytä suunnata lähtösatamaan, paluumatka toki menisi huomattavasti jouheammin, olihan tiedossa tuo pitkä alamäkikin. Nyt oli aikaa poseerata hienossa maisemassa, kun tiedossa oli enää tuo asfalttipätkä satamaan.

Ennen laivaan menoa oli vielä aikaa käydä uimassa ja haukkaamassa pienet safkat sataman terassiravintolassa, sitten laivaan ja suunta kohti kotisatamaa.

Ajoa saariretkellä kertyi aika tarkkaan 60 km, mukava ajopäivä kaikesta harhailusta huolimatta.

Makarskan satamassa olikin aika trafiikki, kun pileristeily laivat saapuivat samaan aikaan laituriin, noilla risteilyillä hinta sisältää ilmaiset viinat...huh,huh, mikä meininki!

Illalla käytiin vielä safkan jälkeen kylillä wifi-kahvilan terassilla, kun tuota wifiä ei tällä kertaa omassa kämpässä ole.

Kroatit taitaa olla aika romanttista porukkaa, päätellen kaiteeseen lukituista tuhansista lukoista, mene ja tiedä, mutta hienolta näytti ilta-auringossa.

Perjantai aamuna taas klo 9 reippaana uusille poluille, Makarskasta rantaa pitkin Baska Vodaan, nimestä huolimatta täytettiin vesivarat ja lähdettiin kapuamaan merkattua fillarireittiä ylös.

Seikulta meni rengas ja vaihtohomman jälkeen jatkettiin tuota kuulalaakerisepeliä ylös, Garmin näytti 37 astetta ja kimpassa päätettiin, että täältä auringonpaahteiselta rinteeltä äkkiä meren rantaan hakemaan raikkaampia tuulia, tiesin siellä olevan myös aivan sairaan hienoa polkua...

Näistä poluista jäi kyllä sellainen kutina, että pitäiskö lähteä vielä tänään ajamaan, kirjoittelen tätä pe illalla 19.40 kämpän terassilla, mutta jääköön...fillarit pitää vielä fiksata autoon, kun taas huomenna aamulla suunnataan jonnekkin, who knows where....?

Kroatiassa ei muuten tahdö löytyä WiFiä, jolla pystyis kuvia siirtämään blogiin, mutta viimein löytyi sellainen kahvila, joten,

näihin kuviin...

t: mainosmies!