"Huonossa hapessa" -tarinaa astmalääkityksestä.

Elämä ei ole pelkkää korvapuustia...

se on myös jatkuvaa säätämistä astman kanssa, sopivien astmakääkkeiden kokeilua ja hoitotasapainon hakua, kun välillä pitää tietenkin kaikesta huolimatta ajaa vielä maastopyörääkin ja tietenkin mahdollisimman kovaa ja pitkään ...

Tammikuussa korvattiin muutaman vuoden käyttämäni suht' hyvät lääkkeet paremmin äänihuulia säästävillä lääkkeillä, nuo vanhat kun tahtoivat viedä kokonaan äänen...

Maaliskuulle kun mentiin, ääni palautunut (hakemus poikakuoroon laitettu), mutta äijäkin mennyt taas huonoon kuntoon riittämättöman / tehottoman lääkityksen takia, eli kokeillaan jotain toista troppia...

Toukokuun alku ja kunto todella huono, nämä rohdokset vieläkin sopimattomammat kuin edelliset, nyt lääkäriin tivaamaan jotain vahvempaa...
rukataan taas lääkitystä ja nyt tulee sellaiset satsit, että jos maratonkisoissa olisi dopingtestit, olisin varmaan kahleissa...

Heinäkuun loppupuolelle mennään näillä, vointi todella vaihteleva, fillari kulkee ajoittain todella hyvin ja välillä tulee viikkoja, ettei pysty ollenkaan ajamaan...eli, astman hoitotasapaino ei todellakaan ole kunnossa...

Kuvassa osa tänä vuonna käyttämistäni astmalääkkeistä.

Onneksi sain nyt ajan omalle astmalääkärilleni, joka on hoitanut minua astman alkamisesta lähtien, hänen kansaan rakennettiin minulle sopiva lääkitys ja nyt viikko lääkkeiden käytön jälkeen, olo tuntuu kohentuneen, olen varovaisen toiveikas...

...tänään lenkille, on hieno kesäpäivä.

Liedon XCO rata ja vekki käsivarteen

Käytiin viime viikolla testaamassa keväällä ajettu Liedon XCO rata, radalla on muutama todella tekninen paikka ja talutteluksihan ne pätkät meni...eli, pitää mennä uudelleen!

...välillä kuitenkiin ajettiinkin... vauhdikasta siirtymää Vakken kallioilla matkalla Lietoon.

Liedossa tuli vedettyä puuhun ja oksanjämä käsivarresta sisään, eikä tietenkään sidetarpeita mukana, joten piti lähteä apteekkiin Liedon keskustaan, kotiinkaan ei viitsinyt lähteä kesken lenkin, kun oli hyvä ajosoundi päällä..

 Saatiin apteekista enshätään rasvasiteitä ja laastaria, matkalla piti vain tehdä välillä "huoltohommia".

Soundia oli myös jokirannassa, Down By The Laituri -festarit näköjään alkaa tänään, pysähdyttiin teatterisillalle aistimaan ennakkotunnelmat.

Kreikan pojat lähteneet lamaa pakoon, tommosen pyörän kun sais isona...

Ajoa tuli tänään reilu 50 km, ajoaikaa 2,5h, huoltohommineen koko retki rapiat 3-tuntia.

Kesäloman viettoa Turussa.

...joo, kesää vietetty pääsiassa Turussa, maastopyöräilyt ollut satunnaisia retkiä lähimaastoihin ja kaupunkikruisailut väännetty pääasiassa meidän rouvan 70-luvun Ponilla.

 "Ratsu" kotipihalla valmiina päivän urbaaneihin seikkailuihin...Poni on liikenneturvallisuuden kannalta välttävässä ajokunnossa. Tätä autenttista, rämisevää kulkupeliä ei kukaan viitsi edes varastaa, eli on aivan loistava kaupunkipyörä.

Kesäruokaa Turun Kasviksessa, siemenriisi linssimuhennoksella, intialaisia kasviksia currykastikkeessa, lisukkeena mungpapuja ja alfa-alfaa, ym vihanneksia sekä rotileipää ja ruokajuomaksi vettä.

...ja torilta kotimaisia mansikoita jälkkäriksi, sitten suunta kohti jokirantaa.

... ja tietenkin vakiomestaan, Cafe Art:iin, täällä on kiistatta kaupungin paras kahvi, sekä aina tuoreet korvapuustit, kaikesta muusta voi kieltäytyää, mutta ei näistä puusteista.

Kesäillan hämärtyviä tunnelmia Turun Vähätorilta, taustalla vanha kirjasto.

Nilsiän Tahkovuorelle....sekavin fiiliksin.

Tahkolle lähdettiin perjantai aamulla ja tiedossa ei ollut mitä matkaa pystyy ajamaan, astma oli saatu taas hallintaan, mutta torstai-iltana huomasin punkin tunkevan ihonsisään nivusissa....hitto! se oli tullut kyytiin ilmeisesti keskiviikkolenkiltä, nykäisin tietenkin vaistomaisesti sätkivän otuksen pois, mutta puolet jäi ihon alle, sitten soitto Pulssiin ja sain vielä ajan lekurille, punkki pois ja odottelemaan ehtikö tehdä pahoja, eli näissä tunnelmissa matkattiin Tahkolle...

Saavuttiin perille hyvissä ajoin ja sitten tutustumaan reittiin ja erityisesti El Granden nousuun ja loppulaskuun, pe iltaan mennessä piti tehdä päätös lähdenkö 60 km lenkille, vai tyydynkö ajamaan vain 45 km, päädyin lyhyempään reittiin, kun oli tuota puuhaa ollut tuon astman kanssa, punkki tosin ei enää haitannut, mutta launtaiksi luvattiin lämpöä 28 astetta, joten kavereiden kanssa palaveri ja järki mukaan...parempikuntoiset 60 :lle kympille ja veteraanit 45 :lle.

Lauantai aamulla olo tuntui hyvältä hyvin nukutun yön jälkeen ja fiilikset oli loistavat, ei muuta kuin lähtöviivalle klo10, lähdin todella rauhallisesti liikkeelle ja kiristin vauhtia voimien mukaan loppua kohden. Ajo kulki ajoittain jopa hyvin ja nousuissa pystyin 29"Epicillä vääntämään tasaisesti ja jopa ohittelemaan kanssakilpailijiota.

Tällä 45 km matkalla maallin saapuneita oli 113 kpl, oma sijoitukseni oli 25, eli meni  ihan ok, loppuajan ollessa  vähän alle 3,5 h.

Tankkaus etukäteen, sekä kisan aikana onnistui hyvin, olin yllätävänkin hyvävoimainen maalissa ja olihan tietenkin meidän "tiimipäällikkökin" laittanut hotellin parvekkeelle palautusjuomat valmiiksi...ei muuta kuin saunaan spekuloimaan päivän kisaa ja illalla pastapartyihin...

ehkä ensivuonna sitten se 60 :nen, ajot ja spekulointi jatkuu...
 http://www.tahkomtb.fi/