Blogin päivittäminen ollut telakalla viimeiset puolivuotta, vaan ei bloggeri itse!

Viimetalvisen mahtavavan Teneriffan reissun jälkeen on "kynä" ollut enempi tai vähempi savessa, eikä talven ja kevään ajoista ole mitään julkaisukelpoista kuvamateriaaliakaan syntynyt.

Talvi ja kevät normilenkkejä kuten muinakin vuosina, joku Poronpolun retki ym, joista olen jo kirjoitellut muina vuosina. Tuossa kuitenkin muutama kevään kovempi rykäisy:

Rajamäellä matkaa 60 km, aikaa meni vajaa 3,5 tuntia. Kisa osui koivun siitepölyaikaan ja lähdin innoissani tietenkin liian kovaa, mikä taas tiesi hankalaa retkeä. Maaliin kuitenkin pääsin, toki vähän reilummin piti ottaa avaavaa astmalääkettä. Kaikki kuitenkin hyvin ja kotimatkalla jo porukalla suunniteltiin Korson valloitusta.

Korsossa ajoin 64 km matkan ajassa 3.57 ja rapioita päälle. Nyt oli järki mukana, lähdin rauhassa ekalle 32 km kiepille ja meno maittoi nyt ihan eri tavalla kuin Rajamäellä. Toiselle kierrokselle jopa paransin vauhtia, eikä siitepöly tehnyt kiusaa, joten astman kanssa mentiin sulassa sovussa.

Tahko, tuo suurin ja mahtavin maastopyörätapahtuma Suomessa. Osallistujia tänäkin vuonna reilusti yli 2000, matkoja lastensarjoista aina 240 km kuninkuusmatkaan, itse ajoin perinteisen 60 km.

Näkymää hotellin parvekkeelta, aamun klo 9.00 lähtöryhmä kokoontumassa starttiin, itsellä lähtö klo 9.40, vielä pikku säätöä ja sitten Plazan aukiolle.

Kuva: Ari Joutsi

Keli suosii tapahtumaa ja itsekin pelkissä trikoissa liikkeellä ja nyt ilman juomareppua. Mennään kokeeksi kahden pullon taktiikalla ja lisäksi juotavat geelit korvaamassa nestevarantoja, katotaan kui äijän käy.

Hyvin kävi, maalissa omalla ennätysajalla 4.05,13 koitin rutistaa alle neljän tunnin, kun meidän porukan muutama nuorempi kuski tuon haasteen heitti. En tuohon päässyt, eikä kyllä päässeet nuo haastajatkaan, eli ensi vuonna kauhea kisa tiedossa ;)

Ensi viikoloppuna kurvaillaankin sitten Espanjassa!

t: the mainosmies!

XCM Valkeakoski - vastoinkäymisten kautta oman itsensä voittajaksi!

Lauantaisen kisan näyttämönä toimi Korkeakankaan hiihtokeskus Valkeakosken alapuolella. Perjantain rankkojen sateiden jälkeen syyskuinen sää näytti parhaita puoliaan, aurinko pilkotti pilvien lomasta ja ilma oli ihmeen raikas, selkeästi lyhyiden ajokamojen keli.

Ajoin taas vain puolikkaan, eli vähän reilun 40 km, kun täysi 80 km matka täällä reilusti nousemetrejä tarjoavassa maastossa on minulle liikaa, joten luottavaisena lyhyen matkan lähtöviivalle mitään tietämättömänä tulevasta reitistä.

Startti laskettelurinteen alhaalta ja siitä ekana hiihtosillan yli, sitten ekan kilometrin matkalla vertikaalia 50 m ja sinne ne muut painuivat mäen paremmalle puolelle ja jättivät minut tänne yksin puhisemaan.

Kuvat: Tarja Kivirinta

Tälläinen on pahin mahdollinen alku, kun koittaa kylmiltään astmaisilla keuhkoilla repiä mäkeä ylös, alku täytyy tehdä taidolla ja liki oli nytkin, ettei tarvinnut loirottaa saman tien mäkeä alas ja suihkuun.

Periksi ei kuitenkaan annettu, mutta kesti taas reilusti yli puoli tuntia ennen kuin sai kropan lämpimäksi ja happi alkoi kulkea. Tavoitinkin myöhemmin peräpään kuskeja ja metsäpätkillä pääsin jo ohittamaankin, vaikkakaan ei sillä ollut tuossa vaiheessa mitään merkitystä, nyt nautittiin hienosta ilmasta ja todellisesta maastopyöräilystä haastavilla poluilla.

 Kuvat: Tarja Kivirinta

Tuon ilmeen takia tätä hommaa tehdään, vastoinkäymisten jälkeen naama riemusta loistaen saa painaa menemään sitä mäen "parempaa puolta" ja haastavan metsäpätkän selättäminen antaa sellaisen voittajan fiiliksen, että siinä ei sijoituksilla ole mitään merkitystä.

Maaliin päästiin aikanaan ajalla 2,52 h, ensiapuryhmäkin oli maalialueella ja harmi kyllä tuo astmakin oli jo hanskassa, eikä muutakaan laastaroitavaa löytynyt, vaikka kuinka valitin ;)

Tämä olikin neljäs kisaviikonloppu putkeen, enkä kauden viimeiseen kisaan ole lähdössä. Epic menee nyt huoltoon ja otetaan stumppi käyttöön, ehkä Salon Marynummen enskassa 4.10. nähdään.

t: themainosmies!

Voihan Calima, minkä teit!

Keskiviikko aamulla lähdin tunkkaamaan kokeeksi tuota Montana Guazan Los Cristianoksen puoleista patikkapolkua ylös. Aikaa tuohon jyrkänteen työntämiseen meni 20 minuutia, tuon voisi taiteilla alaspäin pidempijoustoisella pyörällä ja sellaiseen aikaan, ettei patikkaporukkaa ole tulossa vastaan.

Näyttäis muuten Sidit olevan siinä kunnossa, että pitää tilata uudet pohjapalat.

 

Ajelin Guazan hienoja polkuja rannanpuoleista reunaa seuraillen, tarkoituksena laskea tuonne Palm-Marin jälkeen alkaville poluille. Ihmettelin kuitenkin taivaan punertavan harmaata väriä, kun taivas taas Adejen suuntaan oli hienon sininen. Nuo ei kyllä ole normipilviä, vaan sitä hiton hiekkaa, joka tulee tuulen mukana Saharasta, täällä ne puhuu Calimasta.

Tajusin vasta nyt, että tuossa näkyy tuo hiekkapilvi, kuvan vasemmassa reunassa hyvää vauhtia tulossa.

Laskin kuitenkin tuonne alas, en kuitenkaa mennyt poluille, vaan ajelin asfalttia takaisin kämpille ihan varoiksi, meikäläisen kun on turha repiä tuolla keuhkojaan, vaikkakin astma on nykyään pysynyt hyvässä tasapainossa.

Torstaipäivä menikin sitten kauhiassa Calimassa, oltiin kylläkin koko päivä kävellen liikkeellä ja tuli ne reissun pakolliset shoppailutkin tehtyä.

Illalla tekemään päivän jumpat hotellin gym-osastolle, tempaistiin aluksi kasarityyliin hikinauhat päässä pari erää squashia, olipa hauskaa pitkästä aikaa.

Sitten aivan hiestä märkänä kuntosalille rimpuilemaan laitteiden kanssa, no mukavaa tuokin oli ja tuota kyllä pitäisi tehdä enemmän, teinkö hiljaa sisälläni uudenvuoden lupauksen?... se jää nähtäväksi.

Goodbye Calima, perjantain vastaisena yönä oli tuulen suunta kääntynyt ja ilma oli raikas, joskin tuulinen. Aamusella hotellin edessä vähän haistelin tuulen suuntaa ja tähtäsin kohti Adejea, kun siellä ehkä tuulee vähemmän. Piti muutenkin vetää rivakka 2,5 tunnin lenkki, kun aika fysioterapeutille oli jo klo 11.30. 

Lenkki eteni hienosti myötätuuleen motarin yläpuoleisia kyliä kierrelen ja sieltä noille La Galletan poluille, sitten rantaa varioiden takaisin Americasiin ja fillarilla fyssarin ovesta sisään, kroppa lämpimänä suoraan hierojan pöydälle.

Tekipä komiaa, sitten kämpille ja suihkuun, Seikku oli tullut aamujoogasta ja jättänyt lapun pöydälle, ”nähdään Sopassa, syödään siellä”...ok, ei muuta kuin menoks, sano annielenox ja emäntää metsästämään, sitten sopalle.

Tuo Sopa on uusi, aivan mahtava kasvisravintola Los Cristianoksessa, lisäksi siellä on nopea WiFi, ollaan muuten käyty siellä vissiin joka päivä.

Nyt nautitaan vielä auringosta ja entistä suuremmalla syyllä, kun näyttää kotipuolessa olevan tänään aikamoinen myrsky.

 

Lauantaiaamu oli taas tuulinen, päätettiin suunnata jälleen tuonne Adejen suuntaan. Seikku oli tietenkin mukana, olihan reissun viimeinen päivä ja kun tuota kotomaan säätä tutkailtiin, niin nyt jos koska kannattaa lähteä ajamaan, salille pääsee kotonakin.

Käytiin kiusaamassa itseämme taas tuolla motarin yläpuolella olevilla kyläteillä, ylös ja alas noita kapeita katuja. Adejessa tultiin moottoritien alapuolelle, noille jo ennestään tutuille poluille. Itse painoin hyvää kyytiä, olinhan juuri eilen ajanut samat pätkät, Seikkua venatessa oli aikaa ottaa muutama foto hienoista maisemista ja meijän rouvan ajelusta.

Tuolta sitten rykästiin muutaman mutkan kautta kämpille, pastat kiehumaan, suihkut ja partsille syömään. Aika simppeliä tuo meikäläisen eväs, pastaa, soijarouhetomaattisoosi ja muita heppeitä tarpeen mukaan.

Illalla vielä Sopaan teelle ja kakulle, siellä kun oli nopea WiFi. Phone Housen sim-kortista on jo pari päivää sitten henki loppunut ja pitää Sopaan mennä lataamaan blogin kuvat ja tämä teksti, jota partsilla kirjoittelen valmiiksi.

Huomenna aamulla lento Turkuun ja normi askareisiin, olishan täällä ollut vaikka toiset pari viikkoa, mutta no hätä, pääseehän tänne uudelleen.

Teneriffa kiittää tällä erää, kiitos kun olit mukana...

t: mainosmies!

Maalis- huhtikuussa pitkää peruslenkkiä.

Melkein kaikki ajaminen on palvellut toukokuussa alkavaa maratonkautta, vaikken kilpaa tosissaan ajakaan pitää tuollaisiin pitkiin suorituksiin kuitenkin valmistautua, treenamatta sinne ei voi lähteä.

Tämä blogin päivityskin on jäänyt, kun varsinaisia tapahtumia ei ole ollut ja lenkilläkin yleensä yksin, joten tuo kuvien ottaminenkin hieman hankalaa.

Tässä kuitenkin taas vähän tarinaa ja ajatuksia.

Mäkivetoja ja hapotusta huhtikuun lopulla, melko kesäisen näköistä.
Hitto et tää on niin hienoa!!

"Tykitystä" hienossa kangasmaastossa ja vauhtiakin on kuvasta päätellen?

Nuo maratonsuoritukset on luokkaa reilusta kolmesta tunnista yli viiteen tuntiin, joten ihan kaurapuurolla ei pärjää,  kun kaloreita palaa tuollaiset 2500-3000. Ilman energiatankkausta puhti yksinkertaisesti loppuu tuossa reilun tunnin ajon jälkeen.

Olen kevään pitkillä lenkeillä opetellut käyttämään noita Gutzyn tuotteita, ettei sitten käy konosia varsinaisessa kisassa ja hyvin ne mulle sopii, viime vuonna meni vielä opetteluksi ja muutaman kerran mentiin hämärän rajamailla ja hyvä et maaliin selvittiin,

"nää on sellaisia hommia että jokaisen pitää ne itse testata mikä sopii, mikä ei..." sano räikkönen.

Kortteliajot ajettiin hienossa säässä huhtikuun lopulla, käsittämätöntä vauhtia nuo jätkät latoo kapeilla kaduilla. Oltiin rouvan kanssa turisteina nauttimassa hienosta päivästä ja illalla ite ajamaan,.... eikä kulkenut mihinkään.

 

Uusia polkuja tutkimassa....tuonne joskus retkelle ja eväät mukaan.

Seikku vauhdissa Haunisen "järvi"maisemissa, Seikku kärsii selkävaivoista ja välillä ajo aika tuskaista, toivotaan että tuohon vaivaan löytyy joku helpotus, ollaan nimittäin ilmoittauduttu Tahkon 60 kilometrille.

Itellä kroppa suht "kasassa", kärsin tosin pitkään pohkeen kramppaamisesta, mutta aktiivisella hierojan käsittelyllä sekin saatu kuntoon ja käyn nyt kerran viikossa huoltavassa hieronnassa.
Astma on nyt myös hyvän lääkityksen ansiosta pysynyt hallinnassa, eli ei muuta kuin hyvin mielin ensi viikonlopun kauden avaukseen Nurmijärvelle.

http://hypykisat.fi/nmtb/

Tuossa vielä tuo meikäläisen työkalu, Specialized Epic Marathon Carbon.

t: mainosmies.

Kahdeksas kerta toden sanoo....

...hitto että taas koetellaan, loka-, marras-, joulukuu mennyt melkein ajamatta, joten kirjoittelut jääneet, kun kaveri täällä ollut ihan paskana, eikä ole oikein tietänyt että pitäisikö blogin nimeksi laittaa mainosmiesmaassa/mainosmiehen sairaskertomukset.

Kahdeksannella lääkärikäynnillä, (vaihdoin lääkäriä) viimein selvisi lopulta koko vuoden vaivanneiden korva- ym. vaivojen syyksi polyypit, joita oli koko pää täynnä, polyypit on jotain sellaista "sammakonkutua" joka aiheuttaa jatkuvan tulehdusinfektion ja vie erityisesti tällaisen astmaatikon todella huonoon kuntoon.
Operoinnista viikko aikaa ja maanantaina jälkitarkastukseen, kunto on nyt hyvä ja toivottavasti saan luvan aloittaa jumppaamisen, tuossa olohuoneessakin on maantiepyörä treinerissä odottamassa äijän kuntoutumista

Jouluna piti olla pari viikkoa Teneriffalla ajamassa, mutta matka peruuntui tuon operaation takia, lääkärintodistusta vastaan sain kuitenkin koko maksetun summan takaisin, mennään sitten ehkä myöhemmin talvella.

Tunnelmia leikkauksen jälkeen.

Joulusta näyttää ainakin täällä lounais-suomessa tulevan erityisen lämmin, eli tiedossa mukavaa ajokeliä...ja pääsee testaamaan pukin ennakkoon tuomaa yllätysjoululahjaa...??

Astma taas hanskassa!!

...kuukausi menty uusilla lääkkeillä ja kyllä nyt ilma kulkee.

Palattiin samaan lääkkeeseen, joka tammikuussa vaihdettiin pois koska se vei äänen, nyt käytössä saman lääkkeen nestemäinen versio.

 Ääni tuostakin lääkkeestä menee, mutta kuten lenkkikaverit totesivat, ettei tuo ole ollenkaan huono asia : )

Nyt fillari taas kulkee ja lenkki maistuu, nyt voisi taas lähteä ajamaan jonkin marathoninkin, ainakin elokuun lopussa Taivassalon Green Race -kisan, perinteet velvoittavat, olinhan siellä myös viime vuonna. mtbgreenrace.sporttisaitti.com

...eli nyt pitää mennä, nähdään metsässä.

"Huonossa hapessa" -tarinaa astmalääkityksestä.

Elämä ei ole pelkkää korvapuustia...

se on myös jatkuvaa säätämistä astman kanssa, sopivien astmakääkkeiden kokeilua ja hoitotasapainon hakua, kun välillä pitää tietenkin kaikesta huolimatta ajaa vielä maastopyörääkin ja tietenkin mahdollisimman kovaa ja pitkään ...

Tammikuussa korvattiin muutaman vuoden käyttämäni suht' hyvät lääkkeet paremmin äänihuulia säästävillä lääkkeillä, nuo vanhat kun tahtoivat viedä kokonaan äänen...

Maaliskuulle kun mentiin, ääni palautunut (hakemus poikakuoroon laitettu), mutta äijäkin mennyt taas huonoon kuntoon riittämättöman / tehottoman lääkityksen takia, eli kokeillaan jotain toista troppia...

Toukokuun alku ja kunto todella huono, nämä rohdokset vieläkin sopimattomammat kuin edelliset, nyt lääkäriin tivaamaan jotain vahvempaa...
rukataan taas lääkitystä ja nyt tulee sellaiset satsit, että jos maratonkisoissa olisi dopingtestit, olisin varmaan kahleissa...

Heinäkuun loppupuolelle mennään näillä, vointi todella vaihteleva, fillari kulkee ajoittain todella hyvin ja välillä tulee viikkoja, ettei pysty ollenkaan ajamaan...eli, astman hoitotasapaino ei todellakaan ole kunnossa...

Kuvassa osa tänä vuonna käyttämistäni astmalääkkeistä.

Onneksi sain nyt ajan omalle astmalääkärilleni, joka on hoitanut minua astman alkamisesta lähtien, hänen kansaan rakennettiin minulle sopiva lääkitys ja nyt viikko lääkkeiden käytön jälkeen, olo tuntuu kohentuneen, olen varovaisen toiveikas...

...tänään lenkille, on hieno kesäpäivä.

Nilsiän Tahkovuorelle....sekavin fiiliksin.

Tahkolle lähdettiin perjantai aamulla ja tiedossa ei ollut mitä matkaa pystyy ajamaan, astma oli saatu taas hallintaan, mutta torstai-iltana huomasin punkin tunkevan ihonsisään nivusissa....hitto! se oli tullut kyytiin ilmeisesti keskiviikkolenkiltä, nykäisin tietenkin vaistomaisesti sätkivän otuksen pois, mutta puolet jäi ihon alle, sitten soitto Pulssiin ja sain vielä ajan lekurille, punkki pois ja odottelemaan ehtikö tehdä pahoja, eli näissä tunnelmissa matkattiin Tahkolle...

Saavuttiin perille hyvissä ajoin ja sitten tutustumaan reittiin ja erityisesti El Granden nousuun ja loppulaskuun, pe iltaan mennessä piti tehdä päätös lähdenkö 60 km lenkille, vai tyydynkö ajamaan vain 45 km, päädyin lyhyempään reittiin, kun oli tuota puuhaa ollut tuon astman kanssa, punkki tosin ei enää haitannut, mutta launtaiksi luvattiin lämpöä 28 astetta, joten kavereiden kanssa palaveri ja järki mukaan...parempikuntoiset 60 :lle kympille ja veteraanit 45 :lle.

Lauantai aamulla olo tuntui hyvältä hyvin nukutun yön jälkeen ja fiilikset oli loistavat, ei muuta kuin lähtöviivalle klo10, lähdin todella rauhallisesti liikkeelle ja kiristin vauhtia voimien mukaan loppua kohden. Ajo kulki ajoittain jopa hyvin ja nousuissa pystyin 29"Epicillä vääntämään tasaisesti ja jopa ohittelemaan kanssakilpailijiota.

Tällä 45 km matkalla maallin saapuneita oli 113 kpl, oma sijoitukseni oli 25, eli meni  ihan ok, loppuajan ollessa  vähän alle 3,5 h.

Tankkaus etukäteen, sekä kisan aikana onnistui hyvin, olin yllätävänkin hyvävoimainen maalissa ja olihan tietenkin meidän "tiimipäällikkökin" laittanut hotellin parvekkeelle palautusjuomat valmiiksi...ei muuta kuin saunaan spekuloimaan päivän kisaa ja illalla pastapartyihin...

ehkä ensivuonna sitten se 60 :nen, ajot ja spekulointi jatkuu...
 http://www.tahkomtb.fi/

Juhannus, Turku

...juhannusviiko on mennyt palautuessa Laajavuoren kisasta ja kuinka ollakkaan astma otti taas nokkiinsa rasituksesta, ylähengitystiet ihan kuralla, eli koko viikko ajamatta ja vasta jussin aattona kevyt maantielenkki kokeeksi, ei tuntunut kovin hyvältä, joten taas joutuu kikkailemaan astmalääkityksen kanssa, toivotaan että homma korjaantuu...onneksi on uusi komia Spessun ajopaita!

...ajelua Turun jokirannassa juhannusaattona.

Marathon 60 km, Korso, Vantaa

...no niin, nyt astmalääkitys taas kunnossa ja Korsoon lähdettiin hyvillä mielillä, olen saanut ajaa muutaman pitkän "marasimulaation" ja Epic kulkee hyvin ja tuntuu että äijässäkin on taas puhtia.

Kuva: Jarkko Pohjola

...Korson reitti oli 30km, joka kierrettiin kahteen kertaan, maasto nopeata kangasmetsää ja latu-uria, muutama teknisempi kohta ja vain yksi isompi nousu, joka kyllä sai jalat hapoille.

...keli oli mitä loistavin, lämpömittari näytti +29, mäntymetsässä kun mentiin, tuntui kuin se olisi juuri syttymässä tuleen, kuumasta ilmasta huolimatta juomahuolto toimi hyvin ja oma harjoiteltu energiatankkauskin onnistui.

...mies maalissa suht hyvävoimaisena, aikaa meni 3h21min, iso kiitos tukijoukoille kannustuksesta.

Astma, hitto!

...koko kevät Malagan treenireissun jälkeen mennyt painiessa astman kanssa, jo neljännet lääkkeet tammikuun jälkeen, mikään ei tunnu sopivan. Blogikin on ollut päivittämättä kun fillarointirintamalla ei mitään ihmeenpää, lenkkejä ajettu satunnaisesti ja astmasta huolimatta koitettu fysiikkaa pitää kunnossa.

 Keväisiä ulkoilumaisemia Turun Ruissalossa.

Kauden avaukisa, Rajamäen Marathon 11. toukokuuta jää ajamatta, mennään sensijaan lääkärille hakemaan taas uudet astmalääkkeet. Seuraava kisa olisi 2. kesäkuuta Vantaan Korsossa, tähdätään siis sinne...