Tenerife XC trails

Polkua, trailia, single trackia, makiaa paanaa ja mitä nimiä tässä yhteydessä voisi käyttääkään noista ihmisten aikojen kuluessa tallaamista kävelyreiteistä. Nyt ne ovat jalostuneet nykyturismin muokkaamana aivan mahtaviksi maastopyöräilyreiteiksi.

Osa tälläkin reissulla ajamistani poluista kulkee "Paraje Natural" alueella. Mutta kun ottaa mallia paikallisen pyöräilyseuran kimppa-ajoista alueilla, joissa nimenomaan on kulkeminen kielletty, voi poluilla huoletta ajella.

Se on vähän kuin koirin kanssa täällä, puistoissa on pissattaminen kielletty ja yleisesti koirien vapaana pitäminen kielletty. Noista säännöista ei kukaan välitä, eikä niihin virkavaltakaan millään lailla puutu. 

Tällaisia kylttejä on tuolla kartan nimeämällä "Paraje Natural" alueella useampia, ehkä niissä on joskus jotain kehoituksia ollut pyöräilyn suuntaan, koska varsinkin viikonloppuisin kuskeja on melkein ruuhkaksi asti.

Kuvia Palm-Marin ja Las Galletaksen väliseltä alueelta.

Pääasiassa olen ajellut yksin, kerran olin Lavatraxin alamäkienska reissulla ja muutamaan otteeseen osuin paikallisten XC-kuskien peesiin, mutta hitonmoinen pöly peräpäässä sai kuitenkin nopeasti kurvaamaan omille reiteille.

Kilometrejä neljän viikon aikana kertyi reilu 600 km, vain yksi rengasrikko, jarrupaloja kului kahdet ja tappioksi luettakoon vääntyneet satukan kiskot ja muutaman kerran laastarointia tarvinneet sääret.

Homma alkaa olemaan niin sanotusti paketissa, tarkastaja toteaa pyörän olevan asianmukaisesti pakattu, joten ei muuta kuin luukku kiinni ja huomenna menoksi.

Ajot jatkuu seuraavaksi ilmeisesti vähän toisenlaisissa keleissä, taitaa mennä läskipyörähommiksi?

Meillä oli mukana myös vajaan vuoden ikäinen Bolognese pentu, kaveri nautti ilmiselvästi olostaan täällä.
Ajoreissulta palattuani Bobby oli erityisesti mieltenyt ajohanskoihini, mutta kelpasi santerille hikinen huivikin.

Lisää Bobbyn matkasta blogissa http://www.doggybobby.blogspot.fi/

Tällainen Teneriffan reissu tällä kertaa....

t: themainosmies!

Ketjujen voitelu - voittaja on löytynyt!

Aiemmat matkat Teneriffan Los Cristianokseen ovat olleet parin viikon pituisia, nyt kolme viikoa täynnä ja ollaan vielä pari viikkoa.

Noilla lyhyillä reissuilla ei ole ollut niin väliä mitä lähi bicicletaksen mönjää ketjuihin laittaa, kyllä ne sen pari viikkoa pelittää, kun jossain huoltsikalla käy välillä vähän huuhtasemassa.

Ongelma on se, ettei lentokoneeseen saa laittaa edes pyörälaukkuun minkäänlaista öljyä tai puhdistusainetta, vaan ne pitää täältä hommata. Olinkin ketjut voidellut kunnolla jo kotona, joten ekat ajot pääsee vetämään huoletta.

Saaren eteläisen puolen maastot ovat kivisempiä ja kalustolle rankempia kuin pohjoispuolen reitit, joten pyörän huoltoon pitää satsata oikein tosissaan.

Kävin Bike Point Tenerifessä kysymässä heidän kokemuksiaan viime vuonna käyttämäni Pedroksen tilalle. Palasin kämpille kassissa Shimanon Degreaser spray puhdistukseen ja Shimanon PTFE lube voiteluun ja nappasin vielä mukaan teflon sprayn.

Los Cristianoksesta lentokentän suuntaan (TF-655), Disa huoltoasemalla on hyvä euron maksava itsepalvelu pesupaikka. Siellä nytkin olin pyörän pessyt, joten testaamaan hankittuja tuotteita, hyvältä näyttää ainakin ennen ajoa.

Päivän lenkki 55 km pelkkää maastoajoa, missä ketju myös pyörii, eikä mitään alamäkiloirottelua ja ketjut on yllättävän puhtaat.

Pelkän vesipesun jälkeen degreaser käsittely ja voitelu niin ketjut on kuin uudet, eli taas on yksi asia vähemmän mitä tarvii miettiä, eli voittaja on löytynyt!

t: themainosmies

Tenerife Retamares -enduroreitti

Tiistaina mahduin mukaan näin sesongin aikana täyteen varatuille www.lavatrax.com  ajoreissulle. Pääseehän tuonne ylös bussillakin, mutta ei ehkä ole terveellistä yksin tulla alas, jos kuitenkin jotain sattuu.

Joten Darran kurvaa sovitusti 9 jälkeen hakemaan minut. Kyydissä on jo norjalainen pariskunta ja vielä poimitaan kyytiin kanadalainen hemmo ja muutama britti, sitten lähdetään nousemaan lähtöpaikalle 2200 metriin.

Kamat ulos autosta ja porukka säätää vermeitä ajokuntoon, muutamalla kaverilla Lavatraxin vuokrapyörät ja säätämistä vähän enemmän.

Maisemat ihan kohdillaan, tuntuu hienolta päästä pitkästä aikaaa näihin mäkihommiin, joskin olen vannottanut itselleni, että nyt mennään sitten varoen.

Kuva: Lavatrax

Alkumatka on helppoa tieuraa, mutta vauhdin noustessa virhemarginaalit kasvaa. Olin edellisenä päivänä säätänyt Stumpin näihin hommiin sopivaksi ja kyllähän tuo pyörä toimii ehkä paremmin kuin 5 vuotta sitten alamäkipyörät.

Kuva: Lavatrax

Reitti kulkee sujuvasti vaihtelevassa maastossa, välillä kivikkopätkiä ja jossain taas nopeaa polkua. Tähtäily helpon oloisessa kuulalaakerisepelissäkin muuttuu yllättävän vaikeaksi, kun jyrkkyyttä ja matkaa on riittävästi.

 

Kovavauhtisella ja vauhdikkaalla polulla paukkuu vanteet ihan huolella ja todella kovaa ajaneelle Norjan tytölle rengastöitä tiedossa, kundikaveri fiksaa homman ja matka jatkuu.

Kuva: Lavatrax

Tarkkana pitää olla, ei houkuta tuossa rinteessä olevat kivikot. Suojina minulla oli Race Facen geelipolvarit ja kyynärpääsuojina saman valmistajan geeliläpyskät. Sen verran tuli sääriin iskuja, että ostoslistalle menee vanhanliiton kunnon polvarit kovalla säärisuojalla ja kyynärsuojiksi vastaavat.

Rantaviiva häämöttää, tästä vielä viimeinen rykäisy maastoa ja rullailu asfalttia Adejen kaffepaikkaan. Tehdään siinä yhteenveto päivän retkestä ja todetaan, että hauskaa oli ja pitäis päästä uudelleen mahdollisimman pian.

Kurvaillaan vielä pikitietä La Caletan hienoille pätkille, joita olen jo monasti ajanut ja siitä lopuksi pakulle, jonka Darrenin kaveri on ylhäältä tänne ajanut.

Tästä on vain vajaa 10 kilsaa meidän asunnolle, joten päätän ajaa tuon matkan. Kättelen kaverit ja kiitän seurasta heidän pakatessaan kamoja autoon.

Rullailin kämpille hyvissä fiiliksissä, tälläisen vanhemman kuskin mieltä lämmittää vielä pitkän aikaa nuorilta ajokavereiltani saamani kommentit ajotaidoistani ;)

t: themainosmies!

Pyöräilyä ja koiria Teneriffalla

Alkuintoilun jälkeen pidin pari ansaittua vapaapäivää ajohommista.

Olin jo viime viikolla varannut ajan hierontaan, joten kävin eilen vajaan tunnin käsittelyssä aiemmilta vuosilta tutussa paikassa eli Centro De Fisioterapia Hannu Parkkinen. Makialta tuntui, vaikkakin kramppaillut vasen reisi tekikin niin hiton kipeää.

Tänä aamuna Bobby herätti jo kuudelta aamulenkille, sitten hyvä aamiainen ja olinkin jo puoli ysiltä jalat puhtia täynnä suuntaamassa maastoon. Aamuauringossa latailin menemään tuttuja reittejä kohti Costa del Silenciota, sieltä suuntasin rantaa pitkin golfkenttien ja meren välistä suuntana Los Abrigos.

En jatkanut kohti El Medanoa, olin jo tovin puskenut vastatuuleen ja takaisin Los Cristianokseenkin pitää vielä palata, joten ajoin nyt suoraan lentokentän läntisen puolen poluille. Ajoin tuolla edestakaisin ja vähän ristiinkin, parhaiten näille poluille näyttäisi pääsevän Atogoon johtavalta tieltä, jolloin saa välillä vetää ihan hyviä alamäkipätkiäkin. Alla muutama kuva tuolta alueelta.

Takaisin ajoin samaa reittiä vähän uusia polkuja hakien, Costa del Silencion yläpuolisten banaaniviljelmien läpi ei yksinkertaisesti kannata ajaa, niin päätin myös viime talvena kun Seikun kanssa sieltä ajoimme.

Nyt kun tulin viljelmien pääportin kohdalle, aukosta hyökkäsi ainakin viisi hiton verikoiraa. Minä poljen henkihieverissä ja kuulen takaa, kun isäntä komentaa koiriaan ja minä vaan jatkan polkemista ja toivon, ettei hurtat nappaa pakarasta palaa.

Lopulta pääsen selvemmille vesille, olen ihan poikki ja juon loput liemet juomapullosta, matkaa on vielä ainakin kymppi kämpille, joten pitää tankata Palm-Marissa. Rullailenkin helpottuneena tuttuja pätkiä ja manailen noita banaaniviljelijän vahtikoiria.

Kotimatkalla vielä huoltsikan kautta jossa on "teeseitse" -pesupaikka, pyörä puhtaaksi ja kotipartsilla vielä huoltohommia ja kun tarkastaja on hyväksynyt työn, voidaankin siirtyä muihin askareisiin.

Matkaa kertyi tänään 55 km ja aikaa retkeen meni yli 5 tuntia, kaloreita paloi reilut 1800, keskilämpötila oli 24,5. Kävin myös vaa'assa aamulla, paino putosi päivän aikana 1,5 kg, joten nyt voi vetää pastaa soijarouhesoosilla oikein urakalla.

"Mr Beelle" kun kerron seikkailustani, hän on sitä mieltä, ettet kyllä ilman minua sinne enää lähde, hän tulee ja näyttää niille banaanikoirille närhen munat!!

t: themainosmies!

Teneriffa maastopyörällä

Jo kaukaa Teiden huippu tunkee ylös pilvilautasta ja kun lähemmäksi tullaan, nuo saaren tutut muodot piirtyvät aina vain selvemmin läpi ohuen pilviverhon, tuntuu hyvältä saapua taas tänne. (Pientä romantiikkaa tähän alkuun, he,he,)

Asumme tällä kertaa aivan Los Cristianoksen keskustassa. Saimme vuokrattua paikallisten tuttujen kautta kerrostalon kattohuoneiston, jossa on järjettömän kokoinen terassi, kelpaa siellä Bobbyn leikkiä. Meillä on nyt mukana meidän 10 kk Bichon Bolognese-koiramme.

Bobbyn reissua voi seurata täällä  http://www.doggybobby.blogspot.fi/

 

"Kotiplaza" ja Bobby partsilla

Sitten fillarin selkään, ollaan nyt viikko oltu mestoilla ja olen ajanut tässä alhaalla noita tuttuja reittejä.

Viime vuonna oli Spessun Epic matkassa ja silloin jo monessa paikassa olis kaivannut Stumppia, nyt asia korjattu ja kyllä Expert Evo Carbon hoitaa homman tyylikkäästi.

Kuvia Adejen alapuolelta, motarin ja La Caletaksen väliseltä alueelta.

Muutama kuva Palm-Marin ja Las Galletaksen väliseltä alueelta.

Kuvathan ovat pitkälti samanlaisia kuin viime talven postauksissa, vain pyörä on eri.

Ajan nyt alhaalla  pitkää perussettiä ja vasta joulun jälkeen sain buukattua ekan retken  http://www.lavatrax.com/ reissuille. Yritän myös vielä jos http://www.tenerifebike.net ei ole täyteen varattu, niillä vaan nuo retket on niin retkihommia, etten taida niitten kelkkaan lähteä.

Katotaan kui äijän käy... t: themainosmies!

Off Season ja videon tekoon!

...vaikkakaan ei meikäläisellä mitään varsinaista seasonia olekaan, koko vuosi tulee ajeltua samaan tahtiin, pyörät ja maastot vain vähän vaihtelee.

Nyt oli taas aika siirtyä Stumpin puikkoihin ja onhan tuo pyörä hieno ajettava vähän rankemmissakin maastoissa. Edelleen tuo laite saa meikäläisenkin tuntemaan itsensä ihan pikkupojaksi, kun kavereiden kanssa "jjiiihuuuu!!" -huutojen säestämänä saa polkuja latoa menemään.

 

Specialized Stumpjumper Expert Evo Carbon

Kumma juttu tämä syksy, paksupyörä on ollut tallin katossa viime keväästä asti, mutta nyt alkaa silläkin ajo kuumottamaan, joten pyörä narikasta ja menoksi.

Alkuun ei tunnu tuo laite mitenkään sopivan käteen, mutta parin lenkin jälkeen alkaa taas silläkin homma jotenkin taittumaan.

Sain hommattua myös kunnon videokameran ja sitäkin testailin. Aiemmin olen kuvaillut puhelimella ja sillä oli kohdistusongelmia tällaisessa selfiekuvaamisessa, mutta nyt näyttäisi tuo ongelma poistuneen.

 https://vimeo.com/143524714

Viimein tajusin myös miksi läskipyörä menee ihan omia reittejään, liian kapea tanko. Olen koko syksyn ajanut Stumpilla, jossa on 75 cm tanko ja Salsassa vain 70 cm leveä, joten tanko vaihtoon.

Nyt kokeillaan tuota, vaikkakin ahdasta tulee olemaan jossain puunkierrossa. Videontekoa täytyy myös  kokeilla oikein suunnitellusti, josko saisi tehtyä jonkun sykähdyttävän pätkän, eli puuhaa tiedossa.

t: themainosmies!

Iso-Melkuttimen kierto maastopyörällä ja Poronpolku part two

Edellisviikkoisen Poronpolkuajelun innoittamana suunnattiin taas parin kaverin kanssa tuonne Lopen järvialueelle. Tarkoituksena tällä kertaa kiertää tuo Iso-Melkuttimen järvi ja jos uhkaava sade ei meitä kastele, ajetaan siihen päälle vielä Poronpolun reitti kaikkine lisälenkkeineen.

Matkaan lähdettiin Rautakoskentieltä Laakasalon risteyksestä, johon nyt jätettiin auto. Tämä paikka siksi, että on suurinpiirtein retken puolivälissä ja jos rankempi sade meidät yllättää tähän on suht' lyhyt matka jokapuolelta reittiä.

Alkumatka ajetiin pääasiassa tiellä ja suunnattiin suoraan tuonne Ali-Myllyn järven rantapolulle, takaisin tultiin tuo pätkä suurinpiirtein polkuja pitkin.

Reitti on tuolta Ali-Myllyltä alkaen hyvin merkattu, joten ei muuta kuin nauttimaan hienoista poluista ja maisemista.

Ali- ja Yli-Myllyn järvien rantamaisemia.

 Iso-Melkuttimen kirkkaita rantavesiä.

Iso-Melkutin on melko iso ja syvä järvi, joka on erityisesti sukeltajille kiinnostava paikka, juuri tuon syvyyden ja hiekkasärkkien vuoksi.

 Nappilahdennokan vauhdikkaita polkuja ja harjannemaisemia.

Tokholmannokan harju työntyy kapeana piikkinä pitkälle järvenselälle, selässään maailman hienoin polku, uskomaton paikka.

Maisemia harjupiikin kärjestä. Vesi on uskomattoman kirkasta ja taivaskin kirkastui, joten jatketaan täältä Poronpolulle.

Olin nyt matkassa Spessun Stumpjumper expert carbon evolla, joten nyt pääsi kyykyttämään noita juurakkopolkuja, jotka viimereissulla meinasivat ottaa yliotteen, kun olin liikkeellä 10 cm Epicillä.

Iso-Melkuttimen kierto ei paljon korkeuseroja tarjoa, mutta Poronpolulla joutui taas useasti tunkkaamaan, joskin tällä retkellä pääsi alamäistä nauttimaan koko rahan edestä, kun alla oli tuo Stumppi.

https://connect.garmin.com/modern/activity/829997527

Tuossa ajettu reittiviiva, Rautakoskentieltä lähdettäessä matkaa Iso-Melkuttimen kierrosta tuli reilu 23 km.

Lisäksi ajettiin vielä Poronpolun reitti kaikkine lisälenkkeineen, matkaa kertyi yhteensä 54 km ja aikaa kului retkivauhdilla vartin vajaa 6 tuntia. Autolle kun päästiin muistui mieleen tuo paikallinen urheiluseura "Lopen uupuneet".

Aivan mahtava kesäpäivän ajelu uskomattomilla poluilla ja hienoissa maisemissa, suosittelen!

t: themainosmies!