Liekö tuo kisapaidan painatuksen roiskeet ennakoivan mitä tuleman pitää, kun reitti meni paikoitellen ihan mutaralliksi. Ilma oli kuitenkin hieno, joten taas sai nauttia hienosta reitistä ja letkeästä ajoseurasta hyvin fiiliksin.
Itse olin valmistautunut tämän vuoden tapahtumaan aiempia vuosia paremmin, astma on ollut hallinnassa, vaikkakin kuukautta ennen oli se keuhkoputken tulehdus. Sen jälkeen sain ajaa hyviä lenkkejä ja Liedon aluecupin kisakin pari viikkoa ennen Tahkoa antoi uskoa kunnon löytymiseen.
Juhannusviikonloppuna ajoin vielä kolme pitkää lenkkiä, mukaanlukien yhden 6-kymppisen Tahkoa vastaavassa maastossa, samoilla tankkauksilla ja lisäenergioilla kuin tulisin varsinaisessa kisassa ajamaan. Tuo lenkki meni alle 4 tunnin, joka aika oli myös tarkoitus Tahkolla ajaa, ainoa huoli oli reilut sateet, joita oli luvattu kisaa edeltävälle viikolle.
Perjantaina illansuussa, lähtönumeroa noutaessa kisa-alueella oli vielä odottava tunnelma, mutta myöhemmin illalla ja varsinkin lauantaiaamulla oli jo täysi kuhina päällä, kun reilut 2000 kuskia asettuu omiin lähtöryhmiinsä. Oman ryhmäni lähtöaika oli 9.35.
Olipa mahtava fiilis maalissa tuon haastavan kurassa rälläämisen jälkeen, ajo meni hyvin ja loppuaika 4.32 on sama kuin viime vuotinen hyvissä olosuhteissa ajettu.
Muutama läheltäpiti tilannekin matkaan mahtui. Kinahmi ykkösen laskussa lähti jakamaan oikein huolella, mutta onneksi eturengas edellä puuhun eikä olkapää.
Toinen huvittava kaatuminen El Granden nousussa, kun voima vain yksinkertaisesti loppui, eikä mutainen kenkä lähtenyt irti polkimesta ja siitä kyljelleen pusikkoon. Siellä sitten huutelin muille ettei mitään hätää, nauratti vain tuo norsunkellahdus.
Edelleen uskon että paremmassa kelissä olisi tuo 4 tunnin raja mennyt rikki, eli ensi vuonna taas uusiksi!
Voi sitä jälleennäkemisen riemua kun Bobby, meidän 5-kuukautinen Bolognese-koira näki minut maalialueella. Naama tuli samantien nuoltua kurasta puhtaaksi tuon pikku kannustajan toimesta.
Tämmöstä Tahkolla, t: themainosmies!
Pariviikkoa sitten, hetken mielenjohteesta lähdin osallistumaan aluecupin maastokisaan Taivassaloon.
Edellisestä osallistumisesta taitaakin olla ynnäilyjeni mukaan jotain 17 vuotta.
Silloin 90 -luvulla olin useasti myös ratamestarina näissä maastopyöräilyn aluecupeissa, jotka tuolloin kantoivat nimeä Tunturi-cup. TUPI maastokisoja ajettiin myös noihin aikoihin, joten samalle viikolle saattoi osua parikin alueellista maastokisaa.
Vaan eipä ollu onni myötä tuossa comepackissä. Oltiin ajettu puolitoista kilsaa tuolla märällä radalla kun spedu lakkasi pelittämästä.
Luulin polkimessa olevan mutaa ja potkin sitä auki huonolla menestyksellä, hetken koitin ajaa kengän keskiosalla, mutta loppujen lopuksi XTR sylkäisi laakerinrippeet polkimen mukana ulos ja jäljelle jäi vain tuo akseli, jolla sitten vaivoin ajelin takaisin maalialueelle.
Se kisa oli siinä, mutta kokeillaan ensi viikolla paluuta Liedon uudella XCO-radalla.
Korson Kirous!
Se on sitten huonoa tuuria tuon Korson kisan kanssa. Vime vuonna peruuntui kisareissu hartiajumin takia ja tänä vuonna oli keuhkoputken tulehdus.
Pääsin sentään nyt kisapaikalle ja ilmoittautumisessa pyysin heti laittamaan itseni keskeyttäneeksi. Osallistumismaksun toki olisi voinut siirtää ensi vuodellekin, mutta josko taas tulee jotain, otin mieluummin osallistumismaksuun sisältyneen hienon buffin ja ruokailun.
Ekaa kertaa muuten näissä karkeloissa oli myös kasvisruoka, olipa todella hyvää hernekeittoa, jota muutamaan otteeseen ehdin tankkaamaan kun kaverini Timppa ajoi 96 km matkan.
Kuvassa Timpalla tiukka takaa-ajo tilanne, hienoa menoa ja tuo Timpan ajo oikeutti 96 km sarjassa 8 sijaan - kova jätkä!
Oli itse asiassa ihan kiva päivä Korsossa, ilma oli hieno ja itsekin ajelin reilut parikymmentä kilsaa kannustamassa ja kuvaamassa kaverin menoa.
Reitin varrella kun katselin loppupään kuskien ajoa, tuli mieleeni, ettei sitä itsenkään tarvitsis aina yrittää ajaa niin helkkaristi tajunnan rajamailla, vaan voishan sitä ajella vähän retkimeiningilläkin. Meikäläisellä kun noilla sijoutuksilla ei niin ole väliä.
Ehkä kokeilen tuota lähestymistapaa kisailuun ensi kerralla, saapi nähdä...
terveisn: themainosmies!
