tiistai 30. joulukuuta 2014

Trails in Tenerife, black and white photos

Tänään olin ajamassa yksin noita jo tuttuja polkuja tuossa Palm-Marin ja Las Galletaksen välisessä maastossa, nuo polut on aivan käsittämättömän hienoja ajaa.


Tuossa päivän kuvasaalis, vaihteeksi ilman värejä....








...näin tänään t: mainosmies!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Vilaflor - Paisaje Lunar -kuumaisema

Sunnuntai aamulla suunnattiin suurin odotuksin bussipysäkille, tarkoituksena mennä ajelemaan Vilaflorin mäntymetsävyöhykkeelle ja samalla käydä katsomassa nuo vulkaaniset kivipaasit.


Bussi (linja 342, tolppa7) lähtee Los Cristianoksen bussiasemalta 9.30 jonne se saapuu Costa Adejesta ja on jo täynnä turisteja Teidelle menossa. Itse mentiin Vilaflorin yläpuolelle, Las Lajaksen leirintäpaikalle, jonne myös Retamareksen reitille menevät alamäkikuskit jäivät, kyyti tänne kestää reilun tunnin ja maksaa 5,50.

 
Moikattiin nuo muut kuskit ja lähdettiin XC pyörillä helpommille reiteille. Ajettiin tuolta Las Lajaksesta 8 kilsaa alaspäin ja aina välillä lumihuippuinen Teidekin vilahteli vuorten lomasta.


Muutama kilsa Vilaflorin yläpuolelta lähtee tuo reitti tuonne Lunareille, opasteet on varsin selkeät. Tuolta löytyy myös muuta ajettavaa, ehkä ensikerralla tuota kautta alas lentokentän suuntaan.


Matka taittuu hiekkatietä joutuisasti, maisemat on komiat, ilma raikas ja melko viileä, buffia vaan kaulaan tanakammin.


Lunareille menevillä poluilla on fillarointi kielletty, mutta porukkaa oli niin vähän ja polku niin hienoa, että emme voineet vastustaa kiusausta olla ajamatta tuota makeaa ränniä.


Polku muuttui lopulta niin vaikeaksi ajaa, että taluttamiseksi meni ja lopulta piti jättää pyörät polun sivuun ja jatkaa loppumatka patikoiden. Takaisinpäin, lievää alamäkeä olikin jo sitten helpompi ajaa, joskin hieman syyllisenä, kun vastaantulevat patikkaporukat joutui sivuun hyppimään.



Lunar Landscape - kuumaisema muodostuu vulkaanisesta eroosiosta ja nuo muodostumat on jotain tulivuorenpurkausjuttuja..?, pitää kattoo Wikipediasta.
Näiden kivipaasien takia kauhia kävely, no maisemat on komiat, hyväpuoli on se, ettei tartte enää näitäkään tulla kattomaan.


Ajettiin sitten takaisin tuota hienoa sorapaanaa asfalttitielle ja loirotettiin Vilafloriin syömään, kauhia nälkä, kello oli jo pitkällä iltapäivää ja eväänä oli ollut vain muutama patukka.
Kurvattiin torin reunassa olevaan kuppilaan, jossa näytti pöytiä olevan myös ulkona, tilaus saatiin tehtyä ja jäätiin odottamaan evästä. Tovin kuluttua tarjoilu alkoikin pelata, mutta yhtä asiaa en ymmärrä täällä, ruoka tulee aina kuin kelaisi filmiä taaksepäin. Eli, ensin tulee kahvi ja kun olet sen juonut, tuli perunat ja leipä, ne kun oli vedetty huiviin, tuotiin juusto ja hetken kuluttua salaatti, no, maassa maan tavalla.

Hitto että oli kylmä, kun laskettiin tuo asfalttipätkä, tuli kuitenkin otettua liian vähän vaatetta mukaan, vaikka oli tuulitakkia, buffia, jne, sitä vaan ei tajua, kun alhaalla on 24 astetta ja täällä Garminin mukaan kylmimmillään 10 astetta. Ihmetellä täytyy noita kaikenmaailman pantaaneita, jotka vetää tuolla ylhäällä pelkissä trikoissa.

Päätettiin sitten vetää suorinta reittiä kämpille, joka tarkoitti 24 km serpentiinialamäkeä, pari stoppia piti ottaa, kun räpylät oli ihan kohmeessa.

No, hotlalle päästiin, heti kuumaan suihkuun, vähän evästä ja yhteenvetoa tekemään päivän retkestä, yhteistuumin meinattiin että, paska reissu mutta, tulipahan tehtyä.

t: mainosmies!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäiväajelu Montana de Guazalle


Otettiin tänään leppoisa ajelu tuolle lähikukkullalle, joka nousee ihan hotellimme takaa. Emme kuitenkaan lähteneet tunkkaamaan tuota jyrkännettä ylös, aamupuuhastelut olivat vieneet niin paljon aikaa, että aurinko porotti jo tuohon rinteeseen täydeltä terältä. Työnnettävää on sen verran, ettei kivikkopolulle viitsi mennä nääntymään.

Ajelimme asfalttia tuonne toiselle puolelle, mistä lähtee ajettava soratie ylös, tie lähtee banaaniviljelmien välistä Guazan kylältä vähän rantaan päin, nousu muuttuu nopeasti kapeaksi soraränniksi, mutta on kuitenkin hyvin ajettava.


Nousimme tuohon Guazan ensitasanteelle asti, joka on suuri laakeampi alue laajoine
polkuverkostoineen, osa hyvin ajettavaa, osa ei. Tuonne Guazan huipulle nouseminen vaatii aikaa ja kunnon eväät ja meillä vain juomapullot tänään mukana.


Aika karua tuo maasto, hiton kivistä ja haastavaa. Ajoa pitää koittaaa rytmittää alla pyörivien kivenmurikoiden ehdoilla, välillä varoen vaanivia kaktuksenpiikejä ja ohrakkeita.


Vesivarannot melkein loppu ja oli aika loirottaa tuo nousemamme soraränni alaspäin, hauskaa oli, välillä kuikuilin taaksepäin miten Seikku tulee, alas päästiin ja lahimmälle kaupalle juomaa tankkaamaan.


Nyt piti muutenkin rientää, koska mulla oli hieroja varattu, koukkasimme loppumatkasta vielä Montana Chayofitan rinteen kautta tähyämään suorinta reittiä Hotelli Oro Blancolle, jossa fysioterapeutti ottaa vastaan. Täällä on homma muuten senverran asiakaslähtöistä, että töitä tehdään myös tänään.


Tuossa vielä tuo tien alku Guazalle ja Fysioterapeutti Hannu Parkkisen vastaanotto, hänen luonaan kävin myös viime reissulla.

t: mainosmies!

torstai 25. joulukuuta 2014

Maastopyörällä Teneriffalla

Tänään suunnattiin vaihteeksi Los Cristianoksesta ylöspäin rantaa pitkin ohi Playa Fanabeen ja La Caletan, johon myöskin päättyy Los Cristianoksesta saakka alkava turistiranta.



Kiivettiin tuo La Caletaksen rinne ylös ja samalta täällä näyttää kuin kolme vuotta sitten, kun täällä edellisen kerran ajelin, polut ovat nyt vaan paremmassa kunnossa johtuen varmaan lisääntyneestä patikkaretkeilystä, sehän on vaan hyvä.
Ilmiö on sama kuin kotona, eli lähiöiden vieressä on talvisin parhaat polut, kun koiranulkoiluttajat niitä tallaa.



Täällä vastaan tuli myös yksi muukin fillaristi... ja tietenkin suomalainen, reittikuulumiset siinä vaihdettiin ja kaveri kertoi huomenna menevänsä Lavatraxin retkelle ylös.



Jatkettiin siitä eteenpäin aina golfkentälle asti, jonka portinpielessä mummot myy golfpalloja...täh? ...joo, porukat kun huitoo palloja ohi viheriöiden aitojen ulkopuolelle, mummot niitä sieltä kerää ja myy takaisin golffareille, täällä on muuten suotavaa pitää kypärä päässä!





Golfkentältä noustiin ylös kohti Adejeta, mutta ei menty motarin yläpuolelle, vaan jäätiin tuohon bermudankolmioon, La Caleta - Golfkenttä - motari. Tuolla alueella on joitain aivan uskomattoman hienoja pätkiä joissa muutaman tunnin kyllä saa kulumaan. Alueella oli myös muita kuskeja, jotkut freeridepyörillä fullfacet päässä.



Ajeltiin noita kumpuja ylös ja alas, hauskaa oli, tänne pitää tulla uudelleen, ja Stumpilla!


Tuolla alueella on myöskin virallinen patikkareitti, jonka opaste löytyy ennen La Caletaksen kylää.

t: mainosmies!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Maastopyöräilyä eteläisellä Teneriffalla – Mountainbiking in southern Tenerife.

Maanantain vastaisena yönä saavutiin taas tieskö monennenko kerran Teneriffalle fillarit mukana, tällä kertaa lennot suoraan Turusta eteläiselle kentälle, josta parinkymmenen minuutin matka tänne Los Cristianokseen. Tämä puoli saaresta on valikoitunut kohteeksi muutamilla viimeisimmillä reissuilla, kun täältä pääsee suoraan esimerkiksi noille Cristianoksen ja El Medanon välisille poluille, noilla hienoilla poluilla nytkin haettiin ensituntumat.


Maanataina kasailin pyörät rauhassa, käytiin kaupassa ja hommailtiin noita hiton nettiyhteyksiä, kun tuo hotellin WiFi pelittää vaivaisesti vain tuolla aulassa, no Seikulle saatiin tänään yhteys, mutta mun sim-kortti ei tietenkään ollut yhteensopiva tuohon mokkulaan, jonka pari vuotta sitten Malagasta hommasin, on ilmeisesti toisen operaattorin oma?


Seikku saa mennä aamulla taas Phone Houseen ja minä vastapalveluksi etsin tuon kaahaajan takarenkaasta luultavasti kaktuksen piikkiä, kun loppumatkasta tänään jouduttiin rengasta muutamaan otteeseen täyttämään, että päästiin kämpille.
Harmi vaan, että pyörät on aika rankassa pölyssä ja olisi ollut hyvä saada ne pestyiksi päivän reissun jälkeen. Sitä kyllä kovasti yritinkin, sillä näin huoltomiehen häärivän käytävällä....

”Is there running water somewhere to wash our bikes”...? ”Water, Aqua, Aqua....si ,si....” ja luulin kaverin näyttävän pesupaikan... jaa vissiin kylppärissä saa pestä, kun touhukas talkkari meidän vessaan meni ja pytystä vettä päästämään... no juu hyvin toimii ei ole tukossa, minä kaveria hihasta kiinni....look bicicleta... ja niin katottiin ja minä kuvailin letkua ja hoin water, water.....si, si... mies esitti pyörän pumppua, momento, momento, ei ole mutta hän voi hommata... ”no, no, I have..”, näytin pumppua... Viimein päästiin ymmärrykseen, että oli kyse pyörien pesemisestä ja löytyihän se yhteinen kielikin lopuksi, nimittäin saatiin koko porukalla makeat naurut, kun homma lopulta selvisi. Paitsi sitä pesupaikkaa ei sitten ollut.



 Trails in Tenerife.
 

 ...juu, kaktuksen piikki sinne renkaaseen oli tunkeutunut.

Etsi kuvasta maastopyöräilijä.


Oli niin makiaa polkua, että halusin Seikun ottavan minusta kunnon ajokuvan. Asetin kuvaajan oikeaan kohtaan maastoon, suhteessa polkuun ja kaktukseen, valokin tuli oikasta suunnasta, tuosta kun vauhdilla pyyhkäisen tuohon kurviin saadaan vuoden luontokuva.
No, meikä nyppylän takaa vauhtia ottamaan...kaikki kunnossa, nyt tullaan...huutelin Seikulle...ok!

Hikipäässä tuon rykäisyn jälkeen kuvaajan luokse, joka toteaa,”en oikein nähnyt kun aurinko paistoi kameraan” ...kyllä siitä varmaan hyvä tuli, totesin ja jatkettiin kurvailua sen enempää tutkimatta otettua kuvaa, ja tulihan siitä oikein hyvä.... 


Tiistaina, ekana ajopäivänä oltiin noilla lähireiteillä. Alkulämmittelyksi Los Cristianoksesta ensin maantietä Palm-Mariin, josta ajeltiin rantapolkuja Punta de la Racan majakalle, siitä eteenpäin ja vesivarastoja täydentämään Las Galletasiin ja edelleen golfkentälle ja sitten takaisinpäin, mutta nyt vähän ylempänä rannasta olevia polkuja.


Ajoa kertyi 46km ja koko leppoisaan reissuun meni aikaa taukoineen vähän alle 5 tuntia.

Feliz Navidad t: mainosmies!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kielletyn metsän entiset polut - "pehmeet touhuu"

Maanantai oli hieno aurinkoinen pakkaspäivä ja kävin ajelemassa pitkästä aikaa Ruissalon luonnonsuojelu alueella.
Luontopolulla on pyöräily kielletty, mutta en tuntenut suurta syyllisyyttä pyöräillessäni kuvan mukaista luontopolkua, oli pakkaspäivä ja tiesin että luontoon ei jää kurvailustani suurempia jälkiä ja näin maanantai iltapäivällä ei siellä juuri muita kulkijoita ole.

Mitä helvettiä täällä on tehty, oli ensimmäinen fiilis kun suuntasin metsään, tuossa paikassa oli ennen hieno vuosisatoja vanha luontopolku lehtineen ja käpyineen ja nyt se oli jyrätty sileäksi.
Sama homma jatkui pitkin saarta eteenpäin, ei voi käsittää millä mittakaavalla ja rahamäärällä täällä on riehuttu, asiasta enempää tietämättömänä, ymmärrän kyllä pahojen paikkojen korjaamisen ja pitkokset märissä paikoissa jne...mutta tässä ei ole mitään järkeä, oikein pahaa tekee nähdä tuo tuho. Sitten vielä valitetaan että maastopyörän renkaista jää jälkiä luontoon, ei voi muuta sanoa kuin "pehmeet touhuu"!


No, nyt kun olin saanut hyvän alkulämmön päälle, ajelin uudella Stumpilla hymyssäsuin tuota komiaa paanaa ja huomasin edellä rehvakkaan sauvakävelijän.
Kaveri vilkaisi syrjäsilmällä taakseen ja otti oikein leveän otteen sauvoista, "kröhön...kröhön" koitin vaivautuneesti äännellä, josko tuo köriläs antaisi tietä, ei tehonnut, enkä arvannut oikein kelloakaan soittaa, koska olin jo aavistanut, ettei siitä hyvää seuraisi.
Nyt oli syytä ottaa diplomatia käyttöön, "anteeksi, pääsiskö tuosta ohi", reippailija siirtyi sen verran sivuun että pääsi huutamaan suoraan korvaani "TÄÄLLÄ ON PYÖRÄILY KIELLETTY" äijä ojensi minua.
Meinasin ensin mennä menojani, kuten yleenä tuollaisissa tilanteissa, mutta nyt ajattelin pelastaa tuon "poliisin" päivän ja vedin kättä lippaan, nöyrästi kerroin että hän on kyllä oikeassa. Vetosin pakkaskeliin ja tuohon asfaltinkovaan pinnoitteeseen entisessä polussa, ym, kyselin myös tuosta sauvakävelystä ja muutoinkin, että tuleeko paljonkin reippailtua..jne.
Vartti siinä rupateltiin, toivotin kaverille hyviä eläkepäiviä ja sain ilmeisesti synninpäästön, kun pohjimmiltaan  mukava heppu huuteli perääni "hyviä lenkkejä".  ..taisin itse olla loppujen lopuksi voittaja, tai onko sillä väliä....


Pysähdyin vielä Saarronniemen rantakallioille syömään yhden eväspatukan, huomasin taas, että kylmä keli vie energiaa enemmän kuin kesäkeli, mutta nyt oli virtaa kurvata vielä Kuuvannokan kautta kotiin ja lämpimään suihkuun...jee, hyvä päivä, paitsi ne polut harmittaa.