Tapaninpäiväajelu Montana de Guazalle

Otettiin tänään leppoisa ajelu tuolle lähikukkullalle, joka nousee ihan hotellimme takaa. Emme kuitenkaan lähteneet tunkkaamaan tuota jyrkännettä ylös, aamupuuhastelut olivat vieneet niin paljon aikaa, että aurinko porotti jo tuohon rinteeseen täydeltä terältä. Työnnettävää on sen verran, ettei kivikkopolulle viitsi mennä nääntymään.

Ajelimme asfalttia tuonne toiselle puolelle, mistä lähtee ajettava soratie ylös, tie lähtee banaaniviljelmien välistä Guazan kylältä vähän rantaan päin, nousu muuttuu nopeasti kapeaksi soraränniksi, mutta on kuitenkin hyvin ajettava.

Nousimme tuohon Guazan ensitasanteelle asti, joka on suuri laakeampi alue laajoine

polkuverkostoineen, osa hyvin ajettavaa, osa ei. Tuonne Guazan huipulle nouseminen vaatii aikaa ja kunnon eväät ja meillä vain juomapullot tänään mukana.

Aika karua tuo maasto, hiton kivistä ja haastavaa. Ajoa pitää koittaaa rytmittää alla pyörivien kivenmurikoiden ehdoilla, välillä varoen vaanivia kaktuksenpiikejä ja ohrakkeita.

Vesivarannot melkein loppu ja oli aika loirottaa tuo nousemamme soraränni alaspäin, hauskaa oli, välillä kuikuilin taaksepäin miten Seikku tulee, alas päästiin ja lahimmälle kaupalle juomaa tankkaamaan.

Nyt piti muutenkin rientää, koska mulla oli hieroja varattu, koukkasimme loppumatkasta vielä Montana Chayofitan rinteen kautta tähyämään suorinta reittiä Hotelli Oro Blancolle, jossa fysioterapeutti ottaa vastaan. Täällä on homma muuten senverran asiakaslähtöistä, että töitä tehdään myös tänään.

Tuossa vielä tuo tien alku Guazalle ja Fysioterapeutti Hannu Parkkisen vastaanotto, hänen luonaan kävin myös viime reissulla.

t: mainosmies!