Päiväretki Islannin luontoon

Geysir - kuumat lähteet
Aika huimaa hommaa tuo kun tuossa silmien edessä 100-asteinen vesi pursuaa maan alta, rikinkatkuinen ilma saa perääntymään kauemmaksi seuraamaan tätä noin kymmenen kertaa tunnissa tapantuvaa purkausta. Tuohon ei kannata muuten mennä edes kokeeksi kävelemään, kuumaan rikkiveteen nimittäin tennarit sulaa alle aikayksikön.

Gullfoss - vesiputoukset
Yleensä kun on nähnyt putouksia, vesi on tullu vuorelta alas, mutta täällä joki tipahtaa yht' äkkiä maanhalkeamaan.

Pingvellir - luonnonpuisto
Raikas, aurinkoinen, muutaman pakkasasteen patikkaretki mahtavissa maisemissa.

Albingi - Eurooppa ja Pohjois-Amerikka kohtaavat
Tällä kohtaa nuo mannerlaatat kohtaavat ja jonain päivänä ehkä repeävät toisistaan irti, 70-lvulla saatiin jo esimakua kun maa tipahti pari metriä alas. En haluaisi olla silloin täällä kuvaamassa, tai oikeastaan olishan se ainulaatuinen näytelmä, mutta tuskin siitä pääsisi enää muille kertomaan.

Tällaista tänään terveisin The Mainosmies.

Islanti - piiitkä viikonloppu trollien saarella

Merta ja merta...kunnes tuo kummajainen paljastuu melkein kokonaan lumipeitteisenä, vain rannikoilla kevät valtaa alaa lumi- ja jääpeitteeltä. Näky on huumaava kun kaikkialla on vain sinisen eri sävyjä, laskeudumme Keflavikin lentokentälle iltapäivän siniseen hetkeen.

Lentokenttäbussilla sujuvasti rannikkoa myötäillen ja näitä uusia maisemia silmin haroen tuo 50 km matka Reykjavikin keskustaan menee hetkessä.

Kaupungin ihmeen rauhalinen keskusta näyttää parhaat puolensa tuossa iltäpäivän valossa, ei uskoisi että täällä asuu 120.000 asukasta ja koko Suur-Reykjavikin alueella n. 200.000 ihmistä.

Myös tämä meidän etukäteen varaamamme pieni huoneistohotelli ottaa meidät lämmöllä vastaan, avain löydetään ohjeiden mukaan ulkorakennuksen pesutilan seinältä, johon on vaivoin ymmärettävästi kirjoitettu nimemme.

Sitten sovittamaan avainta oveen ja tutkimaan yläkerrasta varaamaamme huoneistoa, tuo parvekkeellinen "design" huoneistokaan ei saa tulijoita pettymään, olemme innoissamme, joten ei muuta kuin taloksi.

Vaikka tällä reissulla fillarit oli jätetty kotiin, veri vetää kuitenkin maastoon ja jotain raidingia pitää kehittää.

Heti seuraavana aamuna yhteys tallille, joka järjestää noita ratsastusretkiä islanninhevosilla. Eikä aikaakaan kun tallin pikkubussi on jo kadulla ja suuntaamme talleille. Nopea perehdyttäminen ratsastuksen saloihin, kypärä päähän ja ratsaille.

Vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen taukopaikalla meikäläisen oli jo pakko päästä maankamaralle koipia oikomaan. Yllättävän rankkaa hommaa tällaiselle rautakangelle, tuossa etualalalla meikäläisen liinaharjainen ratsu.

Toisella jaksolla aloin jo ymmärtää miten tällaista heppaa viedään ja ihme kyllä aloin jo nauttiakin tuosta hommasta kun ryhdikkäänä ratsua ohjastin ja kuinkas sattuikaan jotenkin tuo John Wayne stetsoneineen hiipi mieleeni.

Seikku oli heti alusta asti yhtä tuon hevosensa kanssa, opaskin tuota ihmetteli, eikä uskonut Seikun väitettä ettei ole kuin kerran ratsastanut aiemmin, aika jockey tuo meidän rouva.

Saatiin vielä diplomit onnistuneesti suoritetusta hevosvaelluksesta, eli ei muuta kuin uusia retkiä suunnittelemaan...terveisin:

The Mainosmies!