Alkumatka tänään ajettavasta reitistä on osittain jonkinsortin asfalttia, tai jotain sinnepäin. Välillä, varsinkin mäet on pidon maksimoimiseksi rouheaa, laudalla tai lapiolla muhkuraiseksi muotoiltua betonikökköä.
Täryttelen tätä vuoristorataa laakson pohjalle, josta alkaa eilisten karttatutkielmieni mukaan 8 km pitkä ylämäki. Nöyrin mielin, verkkaiseen tahtiin lähden pyörittelemään vuorijonon varjoisempaa kylkeä ylös.
Olen taivaltanut tätä pätkää arviolta alle puoleen väliin, kun takaani kuuluu armotonta kalapaliikkia ja pikaisella vilkaisulla totean sieltä lähestyvän nipun fillaristeja. Keskityn omaan etenemiseeni ja odotan milloin porukka minut saavuttaa.
Tovin kuluttua ryhmä tulee rinnalleni, iloiset "Hola" tervehdykset koko porukalta ja kaverit pyytävät liittymään peesiin. Otankin pyynnöstä vaarin ja riuhtaisen itseni noiden heppujen kyytiin, todetakseni kuitenkin hetken kuluttua, että nyt taidetaan mennään kyllä liian kovalla tahdilla.
En tarkkaan tiedä edes mitä on tulossa, joten jättäydyn vähitellen ryhmästä ja jään ihmettelemään tyyppien kovaa menoa. Nuo teräspohkeet, kiiltäviksi sheivattuine säärineen, ovat varmaan menossa Cómpetaan ja minä jatkan omaa ajoani suuntana vanha vesivoimala, jonka José oli minulle näyttänyt.
Koskella tulen saamaan täydennystä vesipullooni ja kuinka ollakaan täällä on samoissa puuhissa tämä iskuryhmä, joka aiemmin ajoi ohitseni. Osoittautuivat äärimmäisen mukaviksi tyypeiksi ja kun vielä englanniksi saadaan juttua aikaiseksi, uskaltaudun nyt heidän matkaansa.
Tunnen tämän haastavamman reitin tästä eteenpäin entuudestaan ja pysyn vaivatta ryhmässä mukana, toki jättäydyn letkan hännille, enkä intoile turhaan.
Painetaan Acabuchalin suuntaan, tällä leveällä alasviettävällä kärrypolulla syntyy tietenkin hauskaa kisailua, letkan koko ajan muuttaessa muotoaan kurvataan kutakuinkin yhdessä nipussa kaffepaikan pihaan.
Juuri päästyämme terassin varjoon hyökkää toisesta suunnasta samanlainen sakki katoksen eteen. Kaikki ilmeisen tuttuja toisilleen ja alkaa kauhia kälätys ja luultavasti omien ajotaitojen kilpaa kehuminen, itse seuraan veljellistä naljailua huvittuneena sivummalta.
Tälläkin seurueella on yhtenäiset ajoasut, täällä joka kylässä on tietenkin oman arvonsa tunteva pyöräilyseura ja rekvisiitta sen mukaan, itse ajoin tänään Torrox Club Ciclistan mukana.
Taas yhtä kokemusta rikkaampana, terveisin: themainosmies!
