Blogin päivittäminen ollut telakalla viimeiset puolivuotta, vaan ei bloggeri itse!

Viimetalvisen mahtavavan Teneriffan reissun jälkeen on "kynä" ollut enempi tai vähempi savessa, eikä talven ja kevään ajoista ole mitään julkaisukelpoista kuvamateriaaliakaan syntynyt.

Talvi ja kevät normilenkkejä kuten muinakin vuosina, joku Poronpolun retki ym, joista olen jo kirjoitellut muina vuosina. Tuossa kuitenkin muutama kevään kovempi rykäisy:

Rajamäellä matkaa 60 km, aikaa meni vajaa 3,5 tuntia. Kisa osui koivun siitepölyaikaan ja lähdin innoissani tietenkin liian kovaa, mikä taas tiesi hankalaa retkeä. Maaliin kuitenkin pääsin, toki vähän reilummin piti ottaa avaavaa astmalääkettä. Kaikki kuitenkin hyvin ja kotimatkalla jo porukalla suunniteltiin Korson valloitusta.

Korsossa ajoin 64 km matkan ajassa 3.57 ja rapioita päälle. Nyt oli järki mukana, lähdin rauhassa ekalle 32 km kiepille ja meno maittoi nyt ihan eri tavalla kuin Rajamäellä. Toiselle kierrokselle jopa paransin vauhtia, eikä siitepöly tehnyt kiusaa, joten astman kanssa mentiin sulassa sovussa.

Tahko, tuo suurin ja mahtavin maastopyörätapahtuma Suomessa. Osallistujia tänäkin vuonna reilusti yli 2000, matkoja lastensarjoista aina 240 km kuninkuusmatkaan, itse ajoin perinteisen 60 km.

Näkymää hotellin parvekkeelta, aamun klo 9.00 lähtöryhmä kokoontumassa starttiin, itsellä lähtö klo 9.40, vielä pikku säätöä ja sitten Plazan aukiolle.

Kuva: Ari Joutsi

Keli suosii tapahtumaa ja itsekin pelkissä trikoissa liikkeellä ja nyt ilman juomareppua. Mennään kokeeksi kahden pullon taktiikalla ja lisäksi juotavat geelit korvaamassa nestevarantoja, katotaan kui äijän käy.

Hyvin kävi, maalissa omalla ennätysajalla 4.05,13 koitin rutistaa alle neljän tunnin, kun meidän porukan muutama nuorempi kuski tuon haasteen heitti. En tuohon päässyt, eikä kyllä päässeet nuo haastajatkaan, eli ensi vuonna kauhea kisa tiedossa ;)

Ensi viikoloppuna kurvaillaankin sitten Espanjassa!

t: the mainosmies!

XCM Valkeakoski - vastoinkäymisten kautta oman itsensä voittajaksi!

Lauantaisen kisan näyttämönä toimi Korkeakankaan hiihtokeskus Valkeakosken alapuolella. Perjantain rankkojen sateiden jälkeen syyskuinen sää näytti parhaita puoliaan, aurinko pilkotti pilvien lomasta ja ilma oli ihmeen raikas, selkeästi lyhyiden ajokamojen keli.

Ajoin taas vain puolikkaan, eli vähän reilun 40 km, kun täysi 80 km matka täällä reilusti nousemetrejä tarjoavassa maastossa on minulle liikaa, joten luottavaisena lyhyen matkan lähtöviivalle mitään tietämättömänä tulevasta reitistä.

Startti laskettelurinteen alhaalta ja siitä ekana hiihtosillan yli, sitten ekan kilometrin matkalla vertikaalia 50 m ja sinne ne muut painuivat mäen paremmalle puolelle ja jättivät minut tänne yksin puhisemaan.

Kuvat: Tarja Kivirinta

Tälläinen on pahin mahdollinen alku, kun koittaa kylmiltään astmaisilla keuhkoilla repiä mäkeä ylös, alku täytyy tehdä taidolla ja liki oli nytkin, ettei tarvinnut loirottaa saman tien mäkeä alas ja suihkuun.

Periksi ei kuitenkaan annettu, mutta kesti taas reilusti yli puoli tuntia ennen kuin sai kropan lämpimäksi ja happi alkoi kulkea. Tavoitinkin myöhemmin peräpään kuskeja ja metsäpätkillä pääsin jo ohittamaankin, vaikkakaan ei sillä ollut tuossa vaiheessa mitään merkitystä, nyt nautittiin hienosta ilmasta ja todellisesta maastopyöräilystä haastavilla poluilla.

 Kuvat: Tarja Kivirinta

Tuon ilmeen takia tätä hommaa tehdään, vastoinkäymisten jälkeen naama riemusta loistaen saa painaa menemään sitä mäen "parempaa puolta" ja haastavan metsäpätkän selättäminen antaa sellaisen voittajan fiiliksen, että siinä ei sijoituksilla ole mitään merkitystä.

Maaliin päästiin aikanaan ajalla 2,52 h, ensiapuryhmäkin oli maalialueella ja harmi kyllä tuo astmakin oli jo hanskassa, eikä muutakaan laastaroitavaa löytynyt, vaikka kuinka valitin ;)

Tämä olikin neljäs kisaviikonloppu putkeen, enkä kauden viimeiseen kisaan ole lähdössä. Epic menee nyt huoltoon ja otetaan stumppi käyttöön, ehkä Salon Marynummen enskassa 4.10. nähdään.

t: themainosmies!

Seitsemän Veljeksen XCM Hyvinkää ja Usmin uskomattomat reitit

Tämänvuotisen 7-veljeksen reiteillä ajetun maratoncupin kisakeskuksena toimi Hyrian koulutukeskus Hyvinkäällä. Viime vuonnahan täyden matkan kuskit ajoivat jo Usmin "pohjoisen helvetin", mutta nyt ratamestari halusi tarjota myös puolikkaan matkan kuskeille tuon ristiriitaisia ajokokemuksia herättäneen Usmin ulkoilureitin.

Tämä erittäin haastava ja vaikea polku kiemurtelee erämetsäalueella, järvien, lampien ja jyrkkien kallioiden muovaamassa maisemassa, reitti on niin uskomattoman hankala, että sinne pitää päästä uudelleen.

Kuva: Janne kuvaa

Tänä vuonna yksi kierros kuitenkin oli riittävä, pituutta tuli 33 km ja aika meikäläisellä 2.43 h, maaliin tuli miesten puolikkaalla 52 kuskia ja tuossa porukassa olin sijalla 34.

MrToonzan videopätkää Usmin poluilta.

https://youtu.be/Kz2iWUsq728

 Video: MrToonza

Kuva: Kunnonkuvaaja.fi

Vauhdikkaan näköistä menoa hienolla Vantaan jokivarsipolulla. Tuo oli tuttua polkua viime vuodelta ja nyt ollaan jo melkein maalissa.

Kaverin kanssa kotimatkalla taas spekulointia, Timppa ajoi täyden matkan 63 km ja vertailtiin sitä Tahkon 60 km matkaan, tultiin siihen tulokseen että Tahko 60 km on helppo nakki tähän pitkään matkaan verrattuna.

Tulipa sitten luvattua, että jos tämä on ensivuonna kalenterissa, kokeillaan pitkää matkaa...

terveisin: themainosmies!

Luukin MTB maraton cup Espoo

Espoon tapahtumapaikalla ei prameilla "turhalla" kisapaikka rekvisiitalla, aika askeettinen tuo kisatoimisto. Lähtöluettelot ja numerot sopivasti sekaisin märällä asfaltilla ja löytyyhän viimein se oma nimikin listalta, numerolappu kouraan ja homma hoidettu vuosien kokemuksella?

Jos vertaa muihin tämänpäivän tapahtumiin, ihmetyttää tämä minimalistisuus täällä paikan päällä sekä myös niukka tiedottaminen perinteikkäästä cupin kisasta. Tilaa ja mahdollisuuksia olisi järjestää vaikka minkälainen tapahtuma, ollaanhan sentään kehä kolmosen tuntumassa, jossa suuri osa suomalaisista asuu ja luultavasti myös harrastajia suhteessa väkilukuun paljon.

Poissa ovat myös maahantuojat ja muut alalla toimijat. Sappeella samaan aikaan järjestetty ensimmäinen maratontapahtuma keräsi luultavasti suuren osan kuskeista jotka eivät aja cupin pisteistä. Tuolla oli kuvista päätellen hieno tapahtuma ja tiedottaminenkin hoidettu esimerkillisesti.

Toki täytyy mainita osallistumismaksun olevan täällä halvempi kuin muissa tapahtumissa. Mutta kun ajetaan satojen kilometrien päästä paikalle, ei siinä enää kymppi tunnu ja osallistujamitalin sijaan lämmin keitto ja kuppi kuumaa jättäisi paremman muiston tapahtumasta, jossa reitti on kuitenkin ihan hieno.

 Kuvat: Tarja Kivirinta

Matkaan päästiin sateen saattelemana, sen verran kalsea keli ja pitkä puhde tiedossa, että nykäisin vielä ennen starttia pitkät trikoot päälle.
Lähdön jälkeen yltynyt sade ja kostea keli tiesi huonoa meikäläiselle, jolla ajolaseissa on vahvuudet.

Vauhdissa vielä pärjää mutta kun tultiin ekaan pahaan paikkaan, jossa porukka jalkautunut (ite olisin ajanut ;)) jouduin pysähtymään ja meni lasit saman tien kosteudesta umpeen. Aikani koitin lasit nenällä mennä, mutta ei auttanut kuin laittaa ne takin sisälle ja tähdätä polulle ilman vahvuuksia.

Ekan kierroksen tiesiirtymällä sitten lasien pesu, porukkaa lappaa ohi kun itse pientareella koitan taiteilla pokia päähän, tämä toistettiin joka kierroksella joten kiirehän ei enää ollut. Nyt nautittiin vaan hienosta poluista ja vauhdikkaista ulkoilureiteistä ja hauskaa oli kaikesta huolimatta.

Maaliin päästiin auringon kera, matka oli tuo 60 km ja aikaa siihen sai menemään muutaman minuutin vajaa 4 tuntia. Se etu tuosta ylipukeutumisesta oli, että maaliin saavuttua, kun nuo totiset tamineet sai hivutettua päältä, alta paljastui puhtoinen poika.

Pyörien pesupaikalla armoton jono ja kun Timppa oli ajanut melkein tunnin ripeämmin, (ihme mies!), niin pyörä ja kamppeet autoon, kuivaa ylle ja suunta kotiinpäin. Onneksi oltiin taas pakulla liikkeellä, ei ole niin tarkkaa noiden kamojen kanssa, selvitellään kurakasoja sitten kotona.

Sunnuntaina aamutuimaan tallille varustehuoltoon, vaatteetkin piti pestä painepesurilla, ennen kuin uskaltaa kotiin viedä. Epicin huolellinen pesu ja huolto ja siinä se taas odottaa kiiltävänä ja innokkaana ensi sunnuntain kisailua.

Hyvinkäällä nähdään t: themainosmies!

MTB Green Race XCM Taivassalo

Neljännen kerran järjestetty Taivassalon kisa oli nyt Marathon-cupin 6. osakilpailu vaativalla radalla. Puitteet ja tunnelma kisa-alueella oli parasta a-luokkaa niin kuin täälllä aina.

Täytyy taas ihmetellä sitä työmäärää mikä täällä on tehty tuon reitin tekemisessä Varsinais-Suomalaiseen maisemaan. Profiili ei paljon korkeuseroja tarjoa, mutta täällä on käytetty hyväksi jokainen kinkama ja nyppylä ja saatu aikaan mielenkiintoinen ja haastava reitti, joka ei juuri lepohetkiä tarjoa.

Itse olin ilmoittautunut täydelle 4 kierroksen matkalle, mutta päivän fiilis sai minut muuttamaan ajettavan matkan puolikkaaksi, eli 38,5 km. Hyvä näin, rahkeita ei olisi ollut tuohon pitkään matkaan.

Kuva: copyright Samu Laine

Pitkän matkan kuskien häivyttyä horisonttiin, huomasi olevani puolikkaan ryhmän startin eturivissä. Outo paikka meikäläiselle, mutta ei tässä nyt peruttelemaankaan aleta, joten paukusta täysillä eteenpäin.

Tuota vauhtia jaksoin ekat pari kilsaa, sitten oli pakko asettua ruotuun omalle tasolle ja antaa muiden mennä.

 Kuvat: copyright Samu Laine

Eka kierros oli itseltä hyvää ja jouhevaa ajoa, mutta toisella lenkillä tuli noutaja. Vielä kun voimien loputtua sättäsin ylämäessä vaihteiden kanssa oli aika pitää tuumaustauko.

Ketjuja rattaille ähertaessä päätin että nyt mennään omaan tahtiin, sipaisin siinä sitten vielä geelin ja patukan rauhassa huiviin ja ei muuta kuin ratsaille. Loppumatka menikin mukavasti ilman hosumisia ja maaliin tultiin rivakoin ajomiehen ottein, olipa rankkaa, mutta hetkeäkään en antaisi pois ;)

 Kuva: Tarja Kivirinta

Kuvat: Tarja Kivirinta

Garmin näytti matkaksi 38,48 km ja aikaa paloi 2,41 h, keskari oli 14,3 km/h ja kaloreita paloi 1605. Puolikkaan kisan maaliin ajoi 52 kuskia ja itse olin sijalla 25, eli peremmalla puolella oltiin.

Kasvissyöjänä tarjolla ollut lohikeitto ei oikein maiskahtanut, joten perinteiseti sain täällä vastikkeeksi haluamani määrän lettuja. Lautaselle taiteiltiin tuo sydämen mallinen jättilettu, päälle mansikkahilloa, joten palautuminen alkakoon.

Taivassalosta jäi hyvä maku ja ensi viikonloppuna tietenkin Luukin marathonille Espooseen, siellä nähdään.

Kuvia Taivassalon tapahtumasta copyright Samu Laine:
https://www.flickr.com/photos/oldklein/albums/72157657507797760

t: themainosmies.

Jämi MTB 84 km

Lauantai-aamuna kuuden aikaan startti kohti Jämiä. Turussa hieno aamuaurinko, mutta mitä lähemmäs kisapaikkaa päästään, käy taivas yhä tummemmaksi ja sade kastelee hienon maalaismaiseman.

Auton lämpömittari näyttää vaivaiset 13 astetta, tiedossa siis raikas ulkoilupäivä.

Lähtö tapahtuu Jämin lentokentältä ja se on mitä parhain lähtöalue, porukka ehtii ennen polulle menoa hyvin soljuvaksi letkaksi. Pitkän matkan kuskit on jaettu neljään eri starttiryhmään aiempien meriittien / ilmoittautumisajan mukaan, itse ilmoittauduin viimeisellä viikolla, joten lähtö oli viimeisessä ryhmässä.

Eka lähtöryhmä viivalla ja samalla lähtöpaukulla alkaa myös sataa, itse siirryn taaemmas omaan karsinaani.

Oikeastaan sade sopii minulle, aiemmin olen jättänyt Jämin väliin, koska reitti kulkee hiekkapohjaisessa kangasmaastossa ja on kuivalla kelillä armoton pölyämään. Se taas ei sovi mun astmalle. Mutta tänään sitä ongelmaa ei ole, eli ei muuta kuin eturiviin, tänään mennään vauhdilla!

Alkumatkan tuli vettä ja oli pieniä ongelmia näkemisen kanssa. Laseissa oli myös sisäpuolella vesipisaroita, mutta ei niitä poiskaan oikein voi ottaa kun on vahvuudet niissä, lasit otsalla koitan ajaa, mutta sitten häipyy polku, jne...

Vauhdilla kun tähtään muiden peesissä tuota kapeaa uraa, mieleen tulee kaikenlaista esim. "olispa edes kypärässä lippa" ja "olishan sen etuloksupätkän voinut laittaa", "niin, ja ne piilarit". No sade tuosta taukoaa, eikä päivän aikana saada kuin muutama pikku ropaisu.

Vauhdilla mentiin, olin oman ikäluokkani kuudes ja kuskeja tuossa 55 - 59 sarjassa oli 21. Aika oli sekunnilleen tasan 4 tuntia, joten kovempaa tuli vedettyä mitä oletin.

Ja hitto, kuinka hienoa oli painaa hyvässä porukassa, peesejä hyödyntäen, omaa kuntoa hieman kovemmassa ryhmässä.

Olen itsekin syyllistynyt aiemmin kommentoimaan ettei Jämi ole "oikeaa maastopyöräilyä", kun se on niin helppoa maastoa. Olen nyt täysin eri mieltä, kyllä se on sitä ihteään kun ajetaan 84 kilsaa ja ladotaan reilut 20 kilsaa tunnissa. 

Toki ei täällä ole pahoja kivikoita, eikä juurakoita, mutta ei aina tarvitsekkaan, välillä on vaan kiva vetää täysillä!

Spessun Epic Marathon carbonilla taas mentiin, iskarit melkein kiinni ja renkaina spessun Fast Trak 2.0 edessä ja takana Renegade 1.95, paineet edessä 2.2 ja takana 2.4.

Lisäksi laitoin hybridistä tupit, joissa integroidut nousukahvat, joka oli nyvä valinta.

Huolloissa en pysähtynyt, otin vain vauhdista muutaman kerran vettä. Juomarepussa oli 1,5 l vettä, urkkajuomaa 1 plo, 6 geeliä ja 4 patukkaa, niillä mentiin.

Hyvin järjestetty tapahtuma, josta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, ja ensi vuonna ajetaan sitten alle 4 tunnin.

Tuossa linkki tapahtuman sivuille:
 http://www.jami147.fi/index.php/jami84-mtb/jaemi-mtb-marathon

t: themainosmies.

Tahko MTB 2015

Liekö tuo kisapaidan painatuksen roiskeet ennakoivan mitä tuleman pitää, kun reitti meni paikoitellen ihan mutaralliksi. Ilma oli kuitenkin hieno, joten taas sai nauttia hienosta reitistä ja letkeästä ajoseurasta hyvin fiiliksin.

Itse olin valmistautunut tämän vuoden tapahtumaan aiempia vuosia paremmin, astma on ollut hallinnassa, vaikkakin kuukautta ennen oli se keuhkoputken tulehdus. Sen jälkeen sain ajaa hyviä lenkkejä ja Liedon aluecupin kisakin pari viikkoa ennen Tahkoa antoi uskoa kunnon löytymiseen.

Juhannusviikonloppuna ajoin vielä kolme pitkää lenkkiä, mukaanlukien yhden 6-kymppisen Tahkoa vastaavassa maastossa, samoilla tankkauksilla ja lisäenergioilla kuin tulisin varsinaisessa kisassa ajamaan. Tuo lenkki meni alle 4 tunnin, joka aika oli myös tarkoitus Tahkolla ajaa, ainoa huoli oli reilut sateet, joita oli luvattu kisaa edeltävälle viikolle.

Perjantaina illansuussa, lähtönumeroa noutaessa kisa-alueella oli vielä odottava tunnelma, mutta myöhemmin illalla ja varsinkin lauantaiaamulla oli jo täysi kuhina päällä, kun reilut 2000 kuskia asettuu omiin lähtöryhmiinsä. Oman ryhmäni lähtöaika oli 9.35.

Olipa mahtava fiilis maalissa tuon haastavan kurassa rälläämisen jälkeen, ajo meni hyvin ja loppuaika 4.32 on sama kuin viime vuotinen hyvissä olosuhteissa ajettu.

Muutama läheltäpiti tilannekin matkaan mahtui. Kinahmi ykkösen laskussa lähti jakamaan oikein huolella, mutta onneksi eturengas edellä puuhun eikä olkapää.

Toinen huvittava kaatuminen El Granden nousussa, kun voima vain yksinkertaisesti loppui, eikä mutainen kenkä lähtenyt irti polkimesta ja siitä kyljelleen pusikkoon. Siellä sitten huutelin muille ettei mitään hätää, nauratti vain tuo norsunkellahdus.

Edelleen uskon että paremmassa kelissä olisi tuo 4 tunnin raja mennyt rikki, eli ensi vuonna taas uusiksi!

Voi sitä jälleennäkemisen riemua kun Bobby, meidän 5-kuukautinen Bolognese-koira näki minut maalialueella. Naama tuli samantien nuoltua kurasta puhtaaksi tuon pikku kannustajan toimesta.

Tämmöstä Tahkolla, t: themainosmies!

Aluecupia ja Korson kirous

Pariviikkoa sitten, hetken mielenjohteesta lähdin osallistumaan aluecupin maastokisaan Taivassaloon.
Edellisestä osallistumisesta taitaakin olla ynnäilyjeni mukaan jotain 17 vuotta.

Silloin 90 -luvulla olin useasti myös ratamestarina näissä maastopyöräilyn aluecupeissa,  jotka tuolloin kantoivat nimeä Tunturi-cup. TUPI maastokisoja ajettiin myös noihin aikoihin, joten samalle viikolle saattoi osua parikin alueellista maastokisaa.

Vaan eipä ollu onni myötä tuossa comepackissä. Oltiin ajettu puolitoista kilsaa tuolla märällä radalla kun spedu lakkasi pelittämästä.

Luulin polkimessa olevan mutaa ja potkin sitä auki huonolla menestyksellä, hetken koitin ajaa kengän keskiosalla, mutta loppujen lopuksi XTR sylkäisi laakerinrippeet polkimen mukana ulos ja jäljelle jäi vain tuo akseli, jolla sitten vaivoin ajelin takaisin maalialueelle.

Se kisa oli siinä, mutta kokeillaan ensi viikolla paluuta Liedon uudella XCO-radalla.

Korson Kirous!

Se on sitten huonoa tuuria tuon Korson kisan kanssa. Vime vuonna peruuntui kisareissu hartiajumin takia ja tänä vuonna oli keuhkoputken tulehdus.

Pääsin sentään nyt kisapaikalle ja ilmoittautumisessa pyysin heti laittamaan itseni keskeyttäneeksi. Osallistumismaksun toki olisi voinut siirtää ensi vuodellekin, mutta josko taas tulee jotain, otin mieluummin osallistumismaksuun sisältyneen hienon buffin ja ruokailun.

Ekaa kertaa muuten näissä karkeloissa oli myös kasvisruoka, olipa todella hyvää hernekeittoa, jota muutamaan otteeseen ehdin tankkaamaan kun kaverini Timppa ajoi 96 km matkan.

Kuvassa Timpalla tiukka takaa-ajo tilanne, hienoa menoa ja tuo Timpan ajo oikeutti 96 km sarjassa 8 sijaan - kova jätkä!

Oli itse asiassa ihan kiva päivä Korsossa, ilma oli hieno ja itsekin ajelin reilut parikymmentä kilsaa kannustamassa ja kuvaamassa kaverin menoa.

Reitin varrella kun katselin loppupään kuskien ajoa, tuli mieleeni, ettei sitä itsenkään tarvitsis aina yrittää ajaa niin helkkaristi tajunnan rajamailla, vaan voishan sitä ajella vähän retkimeiningilläkin. Meikäläisellä kun noilla sijoutuksilla ei niin ole väliä.

Ehkä kokeilen tuota lähestymistapaa kisailuun ensi kerralla, saapi nähdä...

terveisn: themainosmies!

Nurmijärvi MTB 49 km

Kerrankin kun itse ei sekoillut liikatankkausten, liian vahvan urkkajuoman ja yliyrittämisen kanssa, sekoili järjetäjä senkin edestä.

Tänä vuonna tämä kisa ei ollut cupin osakilpailu, mutta tarkoitus oli kuitenkin ajaa tuo viimevuotinen kisareitti , eli kaksi kierrosta tuota ihan kelpoa 25 km lenkkiä.

Mutta järjetäjä olikin muuttanut matkan ilmeisesti pe illalla 3 kertaa 16 km tosi helpoksi lenkiksi. Tuota lenkkiä ei oikein maastopyöräilymaastoksi voine hyväksyä, pelkkää kangaspolkua ja purua, ilmankos meikäläinenkin oli niin hyväkuntoinen maalissa.

Sössivät vielä ajanotonkin, mahtaako vieläkään melkein viikko kisasta olla tulokset oikein. Ihan sama näin meikäläiselle, mutta niille jotka ajaa tosissaan kilpaa, pitäisi edes saada kunnon ajanotto osallistumismaksun vastineeksi.

Matkaa tuli reilu 49 km, aikaa kului oman Garminin mukaan 2.39 ja keskari oli 18,5 km/h, kaloreita paloi yllättävän vähän, eli tuo 1396 k.

Kaikesta huolimatta ihan ok reissu, sain osallistumismaksuun kuuluneen lihakeiton vaihdettua lettuihin ja mansikkahilloon, joten loppu hyvin - kaikki hyvin.

t. themainosmies.

Rajamäki XCM Seitsemän veljeksen reitillä 20. 9.

Taas täällä...
Aamulla ajeltiin sakeassa sumussa SM-kisoihin Rajamäelle, Hyvinkään alapuolelle, jossa jo keväällä oltiin maratoncupin avauskisassa.
Matkana oli nyt 70 km Seitsemän veljeksen vaellusreitillä, jonne nyt oli saatu lupa viedä tämä SM-taisto arvoiseensa maastoon.

Oma päivän kuntoni oli vähän kysymysmerkki, kun alaselän välilevyongelma oli vihoitellut Taivassalon pannujen jälkeen ja lekurikin suositteli ottamaan tovin vähän rauhallisemmin.
Joten kuuliaisena poikana osallistuin lyhyen matkan 45 km:n yleiseen kilpailuun, joka ei mennyt tuonne "pohjoisen helvettiin" asti.

Varikolla kuhinaa..... ja meidän tiimiautossa avoimet ovet.

 Kuva: Tarja Kivirinta

Meikäläinen tähtää menemään kuvaajan hienosti rajaamassa kuvassa.

Onnellinen kuski maalissa, jossa oli todella rauhallinen tunnelma, kun suurin osa ryhmästä ja pitkän matkan kuskit olivat vielä maastossa, minua ennen maaliin oli ehtinyt vain 25 kuskia.

Tuolle 45km matkalle lähtijöitä oli 62 ja itse maalissa sijalla 26!

Siinä kun keräilin osallistujamitaleita, tuli kilpailun johtaja ilmoittamaan että tämän vuoden alusta asti tuollaiset käyttämäni kompressiosukat on kielletty virallisissa kilpailuissa, no onneks en rykässyt podiumille, olis pokaalit mennyt sivu suun.

Ilmeisesti kesä ja muutama tuhat ajettua maastopyöräkilometriä ovat tehneet tehtävänsä, kun ajo oli niin hiton hienoa ja mukavaa verrettuna keväiseen koitokseen näissä maastoissa, eikä tullut pahoja haavereitakaan...
paitsi hienolla kangaspolulla, kovassa vauhdissa tanko puuhun ja äijä... meeeelkein lähti, mutta ilmeisesti koipi otti satulaan ja pysyin kuin pysyinkin Epicin päällä ja saldona tuosta vain järkyttävät mustelmat koko takareiden matkalta... onneksi oli kotona kylmää jääkaapissa, enkä tarkoita kaljaa.

Ylhäällä vielä faktaa Garminista, aika kova tuo maksiminopeus, eikä hajuakaan missä noin kovaa on menty...

Tuossa tosikuskin selviytymistarina pitkältä matkalta.
http://ollimiettinen.blogspot.fi/2014/09/xcm-sm-kilpailu-7-veljeksen-reitilla.html

t: mainosmies!