Tenerife Retamares -enduroreitti

Tiistaina mahduin mukaan näin sesongin aikana täyteen varatuille www.lavatrax.com  ajoreissulle. Pääseehän tuonne ylös bussillakin, mutta ei ehkä ole terveellistä yksin tulla alas, jos kuitenkin jotain sattuu.

Joten Darran kurvaa sovitusti 9 jälkeen hakemaan minut. Kyydissä on jo norjalainen pariskunta ja vielä poimitaan kyytiin kanadalainen hemmo ja muutama britti, sitten lähdetään nousemaan lähtöpaikalle 2200 metriin.

Kamat ulos autosta ja porukka säätää vermeitä ajokuntoon, muutamalla kaverilla Lavatraxin vuokrapyörät ja säätämistä vähän enemmän.

Maisemat ihan kohdillaan, tuntuu hienolta päästä pitkästä aikaaa näihin mäkihommiin, joskin olen vannottanut itselleni, että nyt mennään sitten varoen.

Kuva: Lavatrax

Alkumatka on helppoa tieuraa, mutta vauhdin noustessa virhemarginaalit kasvaa. Olin edellisenä päivänä säätänyt Stumpin näihin hommiin sopivaksi ja kyllähän tuo pyörä toimii ehkä paremmin kuin 5 vuotta sitten alamäkipyörät.

Kuva: Lavatrax

Reitti kulkee sujuvasti vaihtelevassa maastossa, välillä kivikkopätkiä ja jossain taas nopeaa polkua. Tähtäily helpon oloisessa kuulalaakerisepelissäkin muuttuu yllättävän vaikeaksi, kun jyrkkyyttä ja matkaa on riittävästi.

 

Kovavauhtisella ja vauhdikkaalla polulla paukkuu vanteet ihan huolella ja todella kovaa ajaneelle Norjan tytölle rengastöitä tiedossa, kundikaveri fiksaa homman ja matka jatkuu.

Kuva: Lavatrax

Tarkkana pitää olla, ei houkuta tuossa rinteessä olevat kivikot. Suojina minulla oli Race Facen geelipolvarit ja kyynärpääsuojina saman valmistajan geeliläpyskät. Sen verran tuli sääriin iskuja, että ostoslistalle menee vanhanliiton kunnon polvarit kovalla säärisuojalla ja kyynärsuojiksi vastaavat.

Rantaviiva häämöttää, tästä vielä viimeinen rykäisy maastoa ja rullailu asfalttia Adejen kaffepaikkaan. Tehdään siinä yhteenveto päivän retkestä ja todetaan, että hauskaa oli ja pitäis päästä uudelleen mahdollisimman pian.

Kurvaillaan vielä pikitietä La Caletan hienoille pätkille, joita olen jo monasti ajanut ja siitä lopuksi pakulle, jonka Darrenin kaveri on ylhäältä tänne ajanut.

Tästä on vain vajaa 10 kilsaa meidän asunnolle, joten päätän ajaa tuon matkan. Kättelen kaverit ja kiitän seurasta heidän pakatessaan kamoja autoon.

Rullailin kämpille hyvissä fiiliksissä, tälläisen vanhemman kuskin mieltä lämmittää vielä pitkän aikaa nuorilta ajokavereiltani saamani kommentit ajotaidoistani ;)

t: themainosmies!

Vilaflor - Paisaje Lunar -kuumaisema

Sunnuntai aamulla suunnattiin suurin odotuksin bussipysäkille, tarkoituksena mennä ajelemaan Vilaflorin mäntymetsävyöhykkeelle ja samalla käydä katsomassa nuo vulkaaniset kivipaasit.

 

Bussi (linja 342, tolppa7) lähtee Los Cristianoksen bussiasemalta 9.30 jonne se saapuu Costa Adejesta ja on jo täynnä turisteja Teidelle menossa. Itse mentiin Vilaflorin yläpuolelle, Las Lajaksen leirintäpaikalle, jonne myös Retamareksen reitille menevät alamäkikuskit jäivät, kyyti tänne kestää reilun tunnin ja maksaa 5,50.

 
Moikattiin nuo muut kuskit ja lähdettiin XC pyörillä helpommille reiteille. Ajettiin tuolta Las Lajaksesta 8 kilsaa alaspäin ja aina välillä lumihuippuinen Teidekin vilahteli vuorten lomasta.

 

Muutama kilsa Vilaflorin yläpuolelta lähtee tuo reitti tuonne Lunareille, opasteet on varsin selkeät. Tuolta löytyy myös muuta ajettavaa, ehkä ensikerralla tuota kautta alas lentokentän suuntaan.

Matka taittuu hiekkatietä joutuisasti, maisemat on komiat, ilma raikas ja melko viileä, buffia vaan kaulaan tanakammin.

Lunareille menevillä poluilla on fillarointi kielletty, mutta porukkaa oli niin vähän ja polku niin hienoa, että emme voineet vastustaa kiusausta olla ajamatta tuota makeaa ränniä.

Polku muuttui lopulta niin vaikeaksi ajaa, että taluttamiseksi meni ja lopulta piti jättää pyörät polun sivuun ja jatkaa loppumatka patikoiden. Takaisinpäin, lievää alamäkeä olikin jo sitten helpompi ajaa, joskin hieman syyllisenä, kun vastaantulevat patikkaporukat joutui sivuun hyppimään.

Lunar Landscape - kuumaisema muodostuu vulkaanisesta eroosiosta ja nuo muodostumat on jotain tulivuorenpurkausjuttuja..?, pitää kattoo Wikipediasta.
Näiden kivipaasien takia kauhia kävely, no maisemat on komiat, hyväpuoli on se, ettei tartte enää näitäkään tulla kattomaan.

Ajettiin sitten takaisin tuota hienoa sorapaanaa asfalttitielle ja loirotettiin Vilafloriin syömään, kauhia nälkä, kello oli jo pitkällä iltapäivää ja eväänä oli ollut vain muutama patukka.
Kurvattiin torin reunassa olevaan kuppilaan, jossa näytti pöytiä olevan myös ulkona, tilaus saatiin tehtyä ja jäätiin odottamaan evästä. Tovin kuluttua tarjoilu alkoikin pelata, mutta yhtä asiaa en ymmärrä täällä, ruoka tulee aina kuin kelaisi filmiä taaksepäin. Eli, ensin tulee kahvi ja kun olet sen juonut, tuli perunat ja leipä, ne kun oli vedetty huiviin, tuotiin juusto ja hetken kuluttua salaatti, no, maassa maan tavalla.

Hitto että oli kylmä, kun laskettiin tuo asfalttipätkä, tuli kuitenkin otettua liian vähän vaatetta mukaan, vaikka oli tuulitakkia, buffia, jne, sitä vaan ei tajua, kun alhaalla on 24 astetta ja täällä Garminin mukaan kylmimmillään 10 astetta. Ihmetellä täytyy noita kaikenmaailman pantaaneita, jotka vetää tuolla ylhäällä pelkissä trikoissa.

Päätettiin sitten vetää suorinta reittiä kämpille, joka tarkoitti 24 km serpentiinialamäkeä, pari stoppia piti ottaa, kun räpylät oli ihan kohmeessa.

No, hotlalle päästiin, heti kuumaan suihkuun, vähän evästä ja yhteenvetoa tekemään päivän retkestä, yhteistuumin meinattiin että, paska reissu mutta, tulipahan tehtyä.

t: mainosmies!