Tenerife XC trails

Polkua, trailia, single trackia, makiaa paanaa ja mitä nimiä tässä yhteydessä voisi käyttääkään noista ihmisten aikojen kuluessa tallaamista kävelyreiteistä. Nyt ne ovat jalostuneet nykyturismin muokkaamana aivan mahtaviksi maastopyöräilyreiteiksi.

Osa tälläkin reissulla ajamistani poluista kulkee "Paraje Natural" alueella. Mutta kun ottaa mallia paikallisen pyöräilyseuran kimppa-ajoista alueilla, joissa nimenomaan on kulkeminen kielletty, voi poluilla huoletta ajella.

Se on vähän kuin koirin kanssa täällä, puistoissa on pissattaminen kielletty ja yleisesti koirien vapaana pitäminen kielletty. Noista säännöista ei kukaan välitä, eikä niihin virkavaltakaan millään lailla puutu. 

Tällaisia kylttejä on tuolla kartan nimeämällä "Paraje Natural" alueella useampia, ehkä niissä on joskus jotain kehoituksia ollut pyöräilyn suuntaan, koska varsinkin viikonloppuisin kuskeja on melkein ruuhkaksi asti.

Kuvia Palm-Marin ja Las Galletaksen väliseltä alueelta.

Pääasiassa olen ajellut yksin, kerran olin Lavatraxin alamäkienska reissulla ja muutamaan otteeseen osuin paikallisten XC-kuskien peesiin, mutta hitonmoinen pöly peräpäässä sai kuitenkin nopeasti kurvaamaan omille reiteille.

Kilometrejä neljän viikon aikana kertyi reilu 600 km, vain yksi rengasrikko, jarrupaloja kului kahdet ja tappioksi luettakoon vääntyneet satukan kiskot ja muutaman kerran laastarointia tarvinneet sääret.

Homma alkaa olemaan niin sanotusti paketissa, tarkastaja toteaa pyörän olevan asianmukaisesti pakattu, joten ei muuta kuin luukku kiinni ja huomenna menoksi.

Ajot jatkuu seuraavaksi ilmeisesti vähän toisenlaisissa keleissä, taitaa mennä läskipyörähommiksi?

Meillä oli mukana myös vajaan vuoden ikäinen Bolognese pentu, kaveri nautti ilmiselvästi olostaan täällä.
Ajoreissulta palattuani Bobby oli erityisesti mieltenyt ajohanskoihini, mutta kelpasi santerille hikinen huivikin.

Lisää Bobbyn matkasta blogissa http://www.doggybobby.blogspot.fi/

Tällainen Teneriffan reissu tällä kertaa....

t: themainosmies!

Ketjujen voitelu - voittaja on löytynyt!

Aiemmat matkat Teneriffan Los Cristianokseen ovat olleet parin viikon pituisia, nyt kolme viikoa täynnä ja ollaan vielä pari viikkoa.

Noilla lyhyillä reissuilla ei ole ollut niin väliä mitä lähi bicicletaksen mönjää ketjuihin laittaa, kyllä ne sen pari viikkoa pelittää, kun jossain huoltsikalla käy välillä vähän huuhtasemassa.

Ongelma on se, ettei lentokoneeseen saa laittaa edes pyörälaukkuun minkäänlaista öljyä tai puhdistusainetta, vaan ne pitää täältä hommata. Olinkin ketjut voidellut kunnolla jo kotona, joten ekat ajot pääsee vetämään huoletta.

Saaren eteläisen puolen maastot ovat kivisempiä ja kalustolle rankempia kuin pohjoispuolen reitit, joten pyörän huoltoon pitää satsata oikein tosissaan.

Kävin Bike Point Tenerifessä kysymässä heidän kokemuksiaan viime vuonna käyttämäni Pedroksen tilalle. Palasin kämpille kassissa Shimanon Degreaser spray puhdistukseen ja Shimanon PTFE lube voiteluun ja nappasin vielä mukaan teflon sprayn.

Los Cristianoksesta lentokentän suuntaan (TF-655), Disa huoltoasemalla on hyvä euron maksava itsepalvelu pesupaikka. Siellä nytkin olin pyörän pessyt, joten testaamaan hankittuja tuotteita, hyvältä näyttää ainakin ennen ajoa.

Päivän lenkki 55 km pelkkää maastoajoa, missä ketju myös pyörii, eikä mitään alamäkiloirottelua ja ketjut on yllättävän puhtaat.

Pelkän vesipesun jälkeen degreaser käsittely ja voitelu niin ketjut on kuin uudet, eli taas on yksi asia vähemmän mitä tarvii miettiä, eli voittaja on löytynyt!

t: themainosmies

Pyöräilyä ja koiria Teneriffalla

Alkuintoilun jälkeen pidin pari ansaittua vapaapäivää ajohommista.

Olin jo viime viikolla varannut ajan hierontaan, joten kävin eilen vajaan tunnin käsittelyssä aiemmilta vuosilta tutussa paikassa eli Centro De Fisioterapia Hannu Parkkinen. Makialta tuntui, vaikkakin kramppaillut vasen reisi tekikin niin hiton kipeää.

Tänä aamuna Bobby herätti jo kuudelta aamulenkille, sitten hyvä aamiainen ja olinkin jo puoli ysiltä jalat puhtia täynnä suuntaamassa maastoon. Aamuauringossa latailin menemään tuttuja reittejä kohti Costa del Silenciota, sieltä suuntasin rantaa pitkin golfkenttien ja meren välistä suuntana Los Abrigos.

En jatkanut kohti El Medanoa, olin jo tovin puskenut vastatuuleen ja takaisin Los Cristianokseenkin pitää vielä palata, joten ajoin nyt suoraan lentokentän läntisen puolen poluille. Ajoin tuolla edestakaisin ja vähän ristiinkin, parhaiten näille poluille näyttäisi pääsevän Atogoon johtavalta tieltä, jolloin saa välillä vetää ihan hyviä alamäkipätkiäkin. Alla muutama kuva tuolta alueelta.

Takaisin ajoin samaa reittiä vähän uusia polkuja hakien, Costa del Silencion yläpuolisten banaaniviljelmien läpi ei yksinkertaisesti kannata ajaa, niin päätin myös viime talvena kun Seikun kanssa sieltä ajoimme.

Nyt kun tulin viljelmien pääportin kohdalle, aukosta hyökkäsi ainakin viisi hiton verikoiraa. Minä poljen henkihieverissä ja kuulen takaa, kun isäntä komentaa koiriaan ja minä vaan jatkan polkemista ja toivon, ettei hurtat nappaa pakarasta palaa.

Lopulta pääsen selvemmille vesille, olen ihan poikki ja juon loput liemet juomapullosta, matkaa on vielä ainakin kymppi kämpille, joten pitää tankata Palm-Marissa. Rullailenkin helpottuneena tuttuja pätkiä ja manailen noita banaaniviljelijän vahtikoiria.

Kotimatkalla vielä huoltsikan kautta jossa on "teeseitse" -pesupaikka, pyörä puhtaaksi ja kotipartsilla vielä huoltohommia ja kun tarkastaja on hyväksynyt työn, voidaankin siirtyä muihin askareisiin.

Matkaa kertyi tänään 55 km ja aikaa retkeen meni yli 5 tuntia, kaloreita paloi reilut 1800, keskilämpötila oli 24,5. Kävin myös vaa'assa aamulla, paino putosi päivän aikana 1,5 kg, joten nyt voi vetää pastaa soijarouhesoosilla oikein urakalla.

"Mr Beelle" kun kerron seikkailustani, hän on sitä mieltä, ettet kyllä ilman minua sinne enää lähde, hän tulee ja näyttää niille banaanikoirille närhen munat!!

t: themainosmies!

Teneriffa maastopyörällä

Jo kaukaa Teiden huippu tunkee ylös pilvilautasta ja kun lähemmäksi tullaan, nuo saaren tutut muodot piirtyvät aina vain selvemmin läpi ohuen pilviverhon, tuntuu hyvältä saapua taas tänne. (Pientä romantiikkaa tähän alkuun, he,he,)

Asumme tällä kertaa aivan Los Cristianoksen keskustassa. Saimme vuokrattua paikallisten tuttujen kautta kerrostalon kattohuoneiston, jossa on järjettömän kokoinen terassi, kelpaa siellä Bobbyn leikkiä. Meillä on nyt mukana meidän 10 kk Bichon Bolognese-koiramme.

Bobbyn reissua voi seurata täällä  http://www.doggybobby.blogspot.fi/

 

"Kotiplaza" ja Bobby partsilla

Sitten fillarin selkään, ollaan nyt viikko oltu mestoilla ja olen ajanut tässä alhaalla noita tuttuja reittejä.

Viime vuonna oli Spessun Epic matkassa ja silloin jo monessa paikassa olis kaivannut Stumppia, nyt asia korjattu ja kyllä Expert Evo Carbon hoitaa homman tyylikkäästi.

Kuvia Adejen alapuolelta, motarin ja La Caletaksen väliseltä alueelta.

Muutama kuva Palm-Marin ja Las Galletaksen väliseltä alueelta.

Kuvathan ovat pitkälti samanlaisia kuin viime talven postauksissa, vain pyörä on eri.

Ajan nyt alhaalla  pitkää perussettiä ja vasta joulun jälkeen sain buukattua ekan retken  http://www.lavatrax.com/ reissuille. Yritän myös vielä jos http://www.tenerifebike.net ei ole täyteen varattu, niillä vaan nuo retket on niin retkihommia, etten taida niitten kelkkaan lähteä.

Katotaan kui äijän käy... t: themainosmies!

Voihan Calima, minkä teit!

Keskiviikko aamulla lähdin tunkkaamaan kokeeksi tuota Montana Guazan Los Cristianoksen puoleista patikkapolkua ylös. Aikaa tuohon jyrkänteen työntämiseen meni 20 minuutia, tuon voisi taiteilla alaspäin pidempijoustoisella pyörällä ja sellaiseen aikaan, ettei patikkaporukkaa ole tulossa vastaan.

Näyttäis muuten Sidit olevan siinä kunnossa, että pitää tilata uudet pohjapalat.

 

Ajelin Guazan hienoja polkuja rannanpuoleista reunaa seuraillen, tarkoituksena laskea tuonne Palm-Marin jälkeen alkaville poluille. Ihmettelin kuitenkin taivaan punertavan harmaata väriä, kun taivas taas Adejen suuntaan oli hienon sininen. Nuo ei kyllä ole normipilviä, vaan sitä hiton hiekkaa, joka tulee tuulen mukana Saharasta, täällä ne puhuu Calimasta.

Tajusin vasta nyt, että tuossa näkyy tuo hiekkapilvi, kuvan vasemmassa reunassa hyvää vauhtia tulossa.

Laskin kuitenkin tuonne alas, en kuitenkaa mennyt poluille, vaan ajelin asfalttia takaisin kämpille ihan varoiksi, meikäläisen kun on turha repiä tuolla keuhkojaan, vaikkakin astma on nykyään pysynyt hyvässä tasapainossa.

Torstaipäivä menikin sitten kauhiassa Calimassa, oltiin kylläkin koko päivä kävellen liikkeellä ja tuli ne reissun pakolliset shoppailutkin tehtyä.

Illalla tekemään päivän jumpat hotellin gym-osastolle, tempaistiin aluksi kasarityyliin hikinauhat päässä pari erää squashia, olipa hauskaa pitkästä aikaa.

Sitten aivan hiestä märkänä kuntosalille rimpuilemaan laitteiden kanssa, no mukavaa tuokin oli ja tuota kyllä pitäisi tehdä enemmän, teinkö hiljaa sisälläni uudenvuoden lupauksen?... se jää nähtäväksi.

Goodbye Calima, perjantain vastaisena yönä oli tuulen suunta kääntynyt ja ilma oli raikas, joskin tuulinen. Aamusella hotellin edessä vähän haistelin tuulen suuntaa ja tähtäsin kohti Adejea, kun siellä ehkä tuulee vähemmän. Piti muutenkin vetää rivakka 2,5 tunnin lenkki, kun aika fysioterapeutille oli jo klo 11.30. 

Lenkki eteni hienosti myötätuuleen motarin yläpuoleisia kyliä kierrelen ja sieltä noille La Galletan poluille, sitten rantaa varioiden takaisin Americasiin ja fillarilla fyssarin ovesta sisään, kroppa lämpimänä suoraan hierojan pöydälle.

Tekipä komiaa, sitten kämpille ja suihkuun, Seikku oli tullut aamujoogasta ja jättänyt lapun pöydälle, ”nähdään Sopassa, syödään siellä”...ok, ei muuta kuin menoks, sano annielenox ja emäntää metsästämään, sitten sopalle.

Tuo Sopa on uusi, aivan mahtava kasvisravintola Los Cristianoksessa, lisäksi siellä on nopea WiFi, ollaan muuten käyty siellä vissiin joka päivä.

Nyt nautitaan vielä auringosta ja entistä suuremmalla syyllä, kun näyttää kotipuolessa olevan tänään aikamoinen myrsky.

 

Lauantaiaamu oli taas tuulinen, päätettiin suunnata jälleen tuonne Adejen suuntaan. Seikku oli tietenkin mukana, olihan reissun viimeinen päivä ja kun tuota kotomaan säätä tutkailtiin, niin nyt jos koska kannattaa lähteä ajamaan, salille pääsee kotonakin.

Käytiin kiusaamassa itseämme taas tuolla motarin yläpuolella olevilla kyläteillä, ylös ja alas noita kapeita katuja. Adejessa tultiin moottoritien alapuolelle, noille jo ennestään tutuille poluille. Itse painoin hyvää kyytiä, olinhan juuri eilen ajanut samat pätkät, Seikkua venatessa oli aikaa ottaa muutama foto hienoista maisemista ja meijän rouvan ajelusta.

Tuolta sitten rykästiin muutaman mutkan kautta kämpille, pastat kiehumaan, suihkut ja partsille syömään. Aika simppeliä tuo meikäläisen eväs, pastaa, soijarouhetomaattisoosi ja muita heppeitä tarpeen mukaan.

Illalla vielä Sopaan teelle ja kakulle, siellä kun oli nopea WiFi. Phone Housen sim-kortista on jo pari päivää sitten henki loppunut ja pitää Sopaan mennä lataamaan blogin kuvat ja tämä teksti, jota partsilla kirjoittelen valmiiksi.

Huomenna aamulla lento Turkuun ja normi askareisiin, olishan täällä ollut vaikka toiset pari viikkoa, mutta no hätä, pääseehän tänne uudelleen.

Teneriffa kiittää tällä erää, kiitos kun olit mukana...

t: mainosmies!

Maastopyöräilyä eteläisellä Teneriffalla – Mountainbiking in southern Tenerife.

Maanantain vastaisena yönä saavutiin taas tieskö monennenko kerran Teneriffalle fillarit mukana, tällä kertaa lennot suoraan Turusta eteläiselle kentälle, josta parinkymmenen minuutin matka tänne Los Cristianokseen. Tämä puoli saaresta on valikoitunut kohteeksi muutamilla viimeisimmillä reissuilla, kun täältä pääsee suoraan esimerkiksi noille Cristianoksen ja El Medanon välisille poluille, noilla hienoilla poluilla nytkin haettiin ensituntumat.

Maanataina kasailin pyörät rauhassa, käytiin kaupassa ja hommailtiin noita hiton nettiyhteyksiä, kun tuo hotellin WiFi pelittää vaivaisesti vain tuolla aulassa, no Seikulle saatiin tänään yhteys, mutta mun sim-kortti ei tietenkään ollut yhteensopiva tuohon mokkulaan, jonka pari vuotta sitten Malagasta hommasin, on ilmeisesti toisen operaattorin oma?

Seikku saa mennä aamulla taas Phone Houseen ja minä vastapalveluksi etsin tuon kaahaajan takarenkaasta luultavasti kaktuksen piikkiä, kun loppumatkasta tänään jouduttiin rengasta muutamaan otteeseen täyttämään, että päästiin kämpille.

Harmi vaan, että pyörät on aika rankassa pölyssä ja olisi ollut hyvä saada ne pestyiksi päivän reissun jälkeen. Sitä kyllä kovasti yritinkin, sillä näin huoltomiehen häärivän käytävällä....

”Is there running water somewhere to wash our bikes”...? ”Water, Aqua, Aqua....si ,si....” ja luulin kaverin näyttävän pesupaikan... jaa vissiin kylppärissä saa pestä, kun touhukas talkkari meidän vessaan meni ja pytystä vettä päästämään... no juu hyvin toimii ei ole tukossa, minä kaveria hihasta kiinni....look bicicleta... ja niin katottiin ja minä kuvailin letkua ja hoin water, water.....si, si... mies esitti pyörän pumppua, momento, momento, ei ole mutta hän voi hommata... ”no, no, I have..”, näytin pumppua... Viimein päästiin ymmärrykseen, että oli kyse pyörien pesemisestä ja löytyihän se yhteinen kielikin lopuksi, nimittäin saatiin koko porukalla makeat naurut, kun homma lopulta selvisi. Paitsi sitä pesupaikkaa ei sitten ollut.

 Trails in Tenerife.

 

 ...juu, kaktuksen piikki sinne renkaaseen oli tunkeutunut.

Etsi kuvasta maastopyöräilijä.

Oli niin makiaa polkua, että halusin Seikun ottavan minusta kunnon ajokuvan. Asetin kuvaajan oikeaan kohtaan maastoon, suhteessa polkuun ja kaktukseen, valokin tuli oikasta suunnasta, tuosta kun vauhdilla pyyhkäisen tuohon kurviin saadaan vuoden luontokuva.

No, meikä nyppylän takaa vauhtia ottamaan...kaikki kunnossa, nyt tullaan...huutelin Seikulle...ok!

Hikipäässä tuon rykäisyn jälkeen kuvaajan luokse, joka toteaa,”en oikein nähnyt kun aurinko paistoi kameraan” ...kyllä siitä varmaan hyvä tuli, totesin ja jatkettiin kurvailua sen enempää tutkimatta otettua kuvaa, ja tulihan siitä oikein hyvä.... 

Tiistaina, ekana ajopäivänä oltiin noilla lähireiteillä. Alkulämmittelyksi Los Cristianoksesta ensin maantietä Palm-Mariin, josta ajeltiin rantapolkuja Punta de la Racan majakalle, siitä eteenpäin ja vesivarastoja täydentämään Las Galletasiin ja edelleen golfkentälle ja sitten takaisinpäin, mutta nyt vähän ylempänä rannasta olevia polkuja.

Ajoa kertyi 46km ja koko leppoisaan reissuun meni aikaa taukoineen vähän alle 5 tuntia.

Feliz Navidad t: mainosmies!