Tenerife Retamares -enduroreitti

Tiistaina mahduin mukaan näin sesongin aikana täyteen varatuille www.lavatrax.com  ajoreissulle. Pääseehän tuonne ylös bussillakin, mutta ei ehkä ole terveellistä yksin tulla alas, jos kuitenkin jotain sattuu.

Joten Darran kurvaa sovitusti 9 jälkeen hakemaan minut. Kyydissä on jo norjalainen pariskunta ja vielä poimitaan kyytiin kanadalainen hemmo ja muutama britti, sitten lähdetään nousemaan lähtöpaikalle 2200 metriin.

Kamat ulos autosta ja porukka säätää vermeitä ajokuntoon, muutamalla kaverilla Lavatraxin vuokrapyörät ja säätämistä vähän enemmän.

Maisemat ihan kohdillaan, tuntuu hienolta päästä pitkästä aikaaa näihin mäkihommiin, joskin olen vannottanut itselleni, että nyt mennään sitten varoen.

Kuva: Lavatrax

Alkumatka on helppoa tieuraa, mutta vauhdin noustessa virhemarginaalit kasvaa. Olin edellisenä päivänä säätänyt Stumpin näihin hommiin sopivaksi ja kyllähän tuo pyörä toimii ehkä paremmin kuin 5 vuotta sitten alamäkipyörät.

Kuva: Lavatrax

Reitti kulkee sujuvasti vaihtelevassa maastossa, välillä kivikkopätkiä ja jossain taas nopeaa polkua. Tähtäily helpon oloisessa kuulalaakerisepelissäkin muuttuu yllättävän vaikeaksi, kun jyrkkyyttä ja matkaa on riittävästi.

 

Kovavauhtisella ja vauhdikkaalla polulla paukkuu vanteet ihan huolella ja todella kovaa ajaneelle Norjan tytölle rengastöitä tiedossa, kundikaveri fiksaa homman ja matka jatkuu.

Kuva: Lavatrax

Tarkkana pitää olla, ei houkuta tuossa rinteessä olevat kivikot. Suojina minulla oli Race Facen geelipolvarit ja kyynärpääsuojina saman valmistajan geeliläpyskät. Sen verran tuli sääriin iskuja, että ostoslistalle menee vanhanliiton kunnon polvarit kovalla säärisuojalla ja kyynärsuojiksi vastaavat.

Rantaviiva häämöttää, tästä vielä viimeinen rykäisy maastoa ja rullailu asfalttia Adejen kaffepaikkaan. Tehdään siinä yhteenveto päivän retkestä ja todetaan, että hauskaa oli ja pitäis päästä uudelleen mahdollisimman pian.

Kurvaillaan vielä pikitietä La Caletan hienoille pätkille, joita olen jo monasti ajanut ja siitä lopuksi pakulle, jonka Darrenin kaveri on ylhäältä tänne ajanut.

Tästä on vain vajaa 10 kilsaa meidän asunnolle, joten päätän ajaa tuon matkan. Kättelen kaverit ja kiitän seurasta heidän pakatessaan kamoja autoon.

Rullailin kämpille hyvissä fiiliksissä, tälläisen vanhemman kuskin mieltä lämmittää vielä pitkän aikaa nuorilta ajokavereiltani saamani kommentit ajotaidoistani ;)

t: themainosmies!

Teneriffa maastopyörällä

Jo kaukaa Teiden huippu tunkee ylös pilvilautasta ja kun lähemmäksi tullaan, nuo saaren tutut muodot piirtyvät aina vain selvemmin läpi ohuen pilviverhon, tuntuu hyvältä saapua taas tänne. (Pientä romantiikkaa tähän alkuun, he,he,)

Asumme tällä kertaa aivan Los Cristianoksen keskustassa. Saimme vuokrattua paikallisten tuttujen kautta kerrostalon kattohuoneiston, jossa on järjettömän kokoinen terassi, kelpaa siellä Bobbyn leikkiä. Meillä on nyt mukana meidän 10 kk Bichon Bolognese-koiramme.

Bobbyn reissua voi seurata täällä  http://www.doggybobby.blogspot.fi/

 

"Kotiplaza" ja Bobby partsilla

Sitten fillarin selkään, ollaan nyt viikko oltu mestoilla ja olen ajanut tässä alhaalla noita tuttuja reittejä.

Viime vuonna oli Spessun Epic matkassa ja silloin jo monessa paikassa olis kaivannut Stumppia, nyt asia korjattu ja kyllä Expert Evo Carbon hoitaa homman tyylikkäästi.

Kuvia Adejen alapuolelta, motarin ja La Caletaksen väliseltä alueelta.

Muutama kuva Palm-Marin ja Las Galletaksen väliseltä alueelta.

Kuvathan ovat pitkälti samanlaisia kuin viime talven postauksissa, vain pyörä on eri.

Ajan nyt alhaalla  pitkää perussettiä ja vasta joulun jälkeen sain buukattua ekan retken  http://www.lavatrax.com/ reissuille. Yritän myös vielä jos http://www.tenerifebike.net ei ole täyteen varattu, niillä vaan nuo retket on niin retkihommia, etten taida niitten kelkkaan lähteä.

Katotaan kui äijän käy... t: themainosmies!

Voihan Calima, minkä teit!

Keskiviikko aamulla lähdin tunkkaamaan kokeeksi tuota Montana Guazan Los Cristianoksen puoleista patikkapolkua ylös. Aikaa tuohon jyrkänteen työntämiseen meni 20 minuutia, tuon voisi taiteilla alaspäin pidempijoustoisella pyörällä ja sellaiseen aikaan, ettei patikkaporukkaa ole tulossa vastaan.

Näyttäis muuten Sidit olevan siinä kunnossa, että pitää tilata uudet pohjapalat.

 

Ajelin Guazan hienoja polkuja rannanpuoleista reunaa seuraillen, tarkoituksena laskea tuonne Palm-Marin jälkeen alkaville poluille. Ihmettelin kuitenkin taivaan punertavan harmaata väriä, kun taivas taas Adejen suuntaan oli hienon sininen. Nuo ei kyllä ole normipilviä, vaan sitä hiton hiekkaa, joka tulee tuulen mukana Saharasta, täällä ne puhuu Calimasta.

Tajusin vasta nyt, että tuossa näkyy tuo hiekkapilvi, kuvan vasemmassa reunassa hyvää vauhtia tulossa.

Laskin kuitenkin tuonne alas, en kuitenkaa mennyt poluille, vaan ajelin asfalttia takaisin kämpille ihan varoiksi, meikäläisen kun on turha repiä tuolla keuhkojaan, vaikkakin astma on nykyään pysynyt hyvässä tasapainossa.

Torstaipäivä menikin sitten kauhiassa Calimassa, oltiin kylläkin koko päivä kävellen liikkeellä ja tuli ne reissun pakolliset shoppailutkin tehtyä.

Illalla tekemään päivän jumpat hotellin gym-osastolle, tempaistiin aluksi kasarityyliin hikinauhat päässä pari erää squashia, olipa hauskaa pitkästä aikaa.

Sitten aivan hiestä märkänä kuntosalille rimpuilemaan laitteiden kanssa, no mukavaa tuokin oli ja tuota kyllä pitäisi tehdä enemmän, teinkö hiljaa sisälläni uudenvuoden lupauksen?... se jää nähtäväksi.

Goodbye Calima, perjantain vastaisena yönä oli tuulen suunta kääntynyt ja ilma oli raikas, joskin tuulinen. Aamusella hotellin edessä vähän haistelin tuulen suuntaa ja tähtäsin kohti Adejea, kun siellä ehkä tuulee vähemmän. Piti muutenkin vetää rivakka 2,5 tunnin lenkki, kun aika fysioterapeutille oli jo klo 11.30. 

Lenkki eteni hienosti myötätuuleen motarin yläpuoleisia kyliä kierrelen ja sieltä noille La Galletan poluille, sitten rantaa varioiden takaisin Americasiin ja fillarilla fyssarin ovesta sisään, kroppa lämpimänä suoraan hierojan pöydälle.

Tekipä komiaa, sitten kämpille ja suihkuun, Seikku oli tullut aamujoogasta ja jättänyt lapun pöydälle, ”nähdään Sopassa, syödään siellä”...ok, ei muuta kuin menoks, sano annielenox ja emäntää metsästämään, sitten sopalle.

Tuo Sopa on uusi, aivan mahtava kasvisravintola Los Cristianoksessa, lisäksi siellä on nopea WiFi, ollaan muuten käyty siellä vissiin joka päivä.

Nyt nautitaan vielä auringosta ja entistä suuremmalla syyllä, kun näyttää kotipuolessa olevan tänään aikamoinen myrsky.

 

Lauantaiaamu oli taas tuulinen, päätettiin suunnata jälleen tuonne Adejen suuntaan. Seikku oli tietenkin mukana, olihan reissun viimeinen päivä ja kun tuota kotomaan säätä tutkailtiin, niin nyt jos koska kannattaa lähteä ajamaan, salille pääsee kotonakin.

Käytiin kiusaamassa itseämme taas tuolla motarin yläpuolella olevilla kyläteillä, ylös ja alas noita kapeita katuja. Adejessa tultiin moottoritien alapuolelle, noille jo ennestään tutuille poluille. Itse painoin hyvää kyytiä, olinhan juuri eilen ajanut samat pätkät, Seikkua venatessa oli aikaa ottaa muutama foto hienoista maisemista ja meijän rouvan ajelusta.

Tuolta sitten rykästiin muutaman mutkan kautta kämpille, pastat kiehumaan, suihkut ja partsille syömään. Aika simppeliä tuo meikäläisen eväs, pastaa, soijarouhetomaattisoosi ja muita heppeitä tarpeen mukaan.

Illalla vielä Sopaan teelle ja kakulle, siellä kun oli nopea WiFi. Phone Housen sim-kortista on jo pari päivää sitten henki loppunut ja pitää Sopaan mennä lataamaan blogin kuvat ja tämä teksti, jota partsilla kirjoittelen valmiiksi.

Huomenna aamulla lento Turkuun ja normi askareisiin, olishan täällä ollut vaikka toiset pari viikkoa, mutta no hätä, pääseehän tänne uudelleen.

Teneriffa kiittää tällä erää, kiitos kun olit mukana...

t: mainosmies!

Maastopyörällä Teneriffalla

Tänään suunnattiin vaihteeksi Los Cristianoksesta ylöspäin rantaa pitkin ohi Playa Fanabeen ja La Caletan, johon myöskin päättyy Los Cristianoksesta saakka alkava turistiranta.

 

Kiivettiin tuo La Caletaksen rinne ylös ja samalta täällä näyttää kuin kolme vuotta sitten, kun täällä edellisen kerran ajelin, polut ovat nyt vaan paremmassa kunnossa johtuen varmaan lisääntyneestä patikkaretkeilystä, sehän on vaan hyvä.

Ilmiö on sama kuin kotona, eli lähiöiden vieressä on talvisin parhaat polut, kun koiranulkoiluttajat niitä tallaa.

Täällä vastaan tuli myös yksi muukin fillaristi... ja tietenkin suomalainen, reittikuulumiset siinä vaihdettiin ja kaveri kertoi huomenna menevänsä Lavatraxin retkelle ylös.

Jatkettiin siitä eteenpäin aina golfkentälle asti, jonka portinpielessä mummot myy golfpalloja...täh? ...joo, porukat kun huitoo palloja ohi viheriöiden aitojen ulkopuolelle, mummot niitä sieltä kerää ja myy takaisin golffareille, täällä on muuten suotavaa pitää kypärä päässä!

Golfkentältä noustiin ylös kohti Adejeta, mutta ei menty motarin yläpuolelle, vaan jäätiin tuohon bermudankolmioon, La Caleta - Golfkenttä - motari. Tuolla alueella on joitain aivan uskomattoman hienoja pätkiä joissa muutaman tunnin kyllä saa kulumaan. Alueella oli myös muita kuskeja, jotkut freeridepyörillä fullfacet päässä.

Ajeltiin noita kumpuja ylös ja alas, hauskaa oli, tänne pitää tulla uudelleen, ja Stumpilla!

Tuolla alueella on myöskin virallinen patikkareitti, jonka opaste löytyy ennen La Caletaksen kylää.

t: mainosmies!