MTB Green Race XCM Taivassalo

Neljännen kerran järjestetty Taivassalon kisa oli nyt Marathon-cupin 6. osakilpailu vaativalla radalla. Puitteet ja tunnelma kisa-alueella oli parasta a-luokkaa niin kuin täälllä aina.

Täytyy taas ihmetellä sitä työmäärää mikä täällä on tehty tuon reitin tekemisessä Varsinais-Suomalaiseen maisemaan. Profiili ei paljon korkeuseroja tarjoa, mutta täällä on käytetty hyväksi jokainen kinkama ja nyppylä ja saatu aikaan mielenkiintoinen ja haastava reitti, joka ei juuri lepohetkiä tarjoa.

Itse olin ilmoittautunut täydelle 4 kierroksen matkalle, mutta päivän fiilis sai minut muuttamaan ajettavan matkan puolikkaaksi, eli 38,5 km. Hyvä näin, rahkeita ei olisi ollut tuohon pitkään matkaan.

Kuva: copyright Samu Laine

Pitkän matkan kuskien häivyttyä horisonttiin, huomasi olevani puolikkaan ryhmän startin eturivissä. Outo paikka meikäläiselle, mutta ei tässä nyt peruttelemaankaan aleta, joten paukusta täysillä eteenpäin.

Tuota vauhtia jaksoin ekat pari kilsaa, sitten oli pakko asettua ruotuun omalle tasolle ja antaa muiden mennä.

 Kuvat: copyright Samu Laine

Eka kierros oli itseltä hyvää ja jouhevaa ajoa, mutta toisella lenkillä tuli noutaja. Vielä kun voimien loputtua sättäsin ylämäessä vaihteiden kanssa oli aika pitää tuumaustauko.

Ketjuja rattaille ähertaessä päätin että nyt mennään omaan tahtiin, sipaisin siinä sitten vielä geelin ja patukan rauhassa huiviin ja ei muuta kuin ratsaille. Loppumatka menikin mukavasti ilman hosumisia ja maaliin tultiin rivakoin ajomiehen ottein, olipa rankkaa, mutta hetkeäkään en antaisi pois ;)

 Kuva: Tarja Kivirinta

Kuvat: Tarja Kivirinta

Garmin näytti matkaksi 38,48 km ja aikaa paloi 2,41 h, keskari oli 14,3 km/h ja kaloreita paloi 1605. Puolikkaan kisan maaliin ajoi 52 kuskia ja itse olin sijalla 25, eli peremmalla puolella oltiin.

Kasvissyöjänä tarjolla ollut lohikeitto ei oikein maiskahtanut, joten perinteiseti sain täällä vastikkeeksi haluamani määrän lettuja. Lautaselle taiteiltiin tuo sydämen mallinen jättilettu, päälle mansikkahilloa, joten palautuminen alkakoon.

Taivassalosta jäi hyvä maku ja ensi viikonloppuna tietenkin Luukin marathonille Espooseen, siellä nähdään.

Kuvia Taivassalon tapahtumasta copyright Samu Laine:
https://www.flickr.com/photos/oldklein/albums/72157657507797760

t: themainosmies.

Jämi MTB 84 km

Lauantai-aamuna kuuden aikaan startti kohti Jämiä. Turussa hieno aamuaurinko, mutta mitä lähemmäs kisapaikkaa päästään, käy taivas yhä tummemmaksi ja sade kastelee hienon maalaismaiseman.

Auton lämpömittari näyttää vaivaiset 13 astetta, tiedossa siis raikas ulkoilupäivä.

Lähtö tapahtuu Jämin lentokentältä ja se on mitä parhain lähtöalue, porukka ehtii ennen polulle menoa hyvin soljuvaksi letkaksi. Pitkän matkan kuskit on jaettu neljään eri starttiryhmään aiempien meriittien / ilmoittautumisajan mukaan, itse ilmoittauduin viimeisellä viikolla, joten lähtö oli viimeisessä ryhmässä.

Eka lähtöryhmä viivalla ja samalla lähtöpaukulla alkaa myös sataa, itse siirryn taaemmas omaan karsinaani.

Oikeastaan sade sopii minulle, aiemmin olen jättänyt Jämin väliin, koska reitti kulkee hiekkapohjaisessa kangasmaastossa ja on kuivalla kelillä armoton pölyämään. Se taas ei sovi mun astmalle. Mutta tänään sitä ongelmaa ei ole, eli ei muuta kuin eturiviin, tänään mennään vauhdilla!

Alkumatkan tuli vettä ja oli pieniä ongelmia näkemisen kanssa. Laseissa oli myös sisäpuolella vesipisaroita, mutta ei niitä poiskaan oikein voi ottaa kun on vahvuudet niissä, lasit otsalla koitan ajaa, mutta sitten häipyy polku, jne...

Vauhdilla kun tähtään muiden peesissä tuota kapeaa uraa, mieleen tulee kaikenlaista esim. "olispa edes kypärässä lippa" ja "olishan sen etuloksupätkän voinut laittaa", "niin, ja ne piilarit". No sade tuosta taukoaa, eikä päivän aikana saada kuin muutama pikku ropaisu.

Vauhdilla mentiin, olin oman ikäluokkani kuudes ja kuskeja tuossa 55 - 59 sarjassa oli 21. Aika oli sekunnilleen tasan 4 tuntia, joten kovempaa tuli vedettyä mitä oletin.

Ja hitto, kuinka hienoa oli painaa hyvässä porukassa, peesejä hyödyntäen, omaa kuntoa hieman kovemmassa ryhmässä.

Olen itsekin syyllistynyt aiemmin kommentoimaan ettei Jämi ole "oikeaa maastopyöräilyä", kun se on niin helppoa maastoa. Olen nyt täysin eri mieltä, kyllä se on sitä ihteään kun ajetaan 84 kilsaa ja ladotaan reilut 20 kilsaa tunnissa. 

Toki ei täällä ole pahoja kivikoita, eikä juurakoita, mutta ei aina tarvitsekkaan, välillä on vaan kiva vetää täysillä!

Spessun Epic Marathon carbonilla taas mentiin, iskarit melkein kiinni ja renkaina spessun Fast Trak 2.0 edessä ja takana Renegade 1.95, paineet edessä 2.2 ja takana 2.4.

Lisäksi laitoin hybridistä tupit, joissa integroidut nousukahvat, joka oli nyvä valinta.

Huolloissa en pysähtynyt, otin vain vauhdista muutaman kerran vettä. Juomarepussa oli 1,5 l vettä, urkkajuomaa 1 plo, 6 geeliä ja 4 patukkaa, niillä mentiin.

Hyvin järjestetty tapahtuma, josta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa, ja ensi vuonna ajetaan sitten alle 4 tunnin.

Tuossa linkki tapahtuman sivuille:
 http://www.jami147.fi/index.php/jami84-mtb/jaemi-mtb-marathon

t: themainosmies.