Itse olin valmistautunut tämän vuoden tapahtumaan aiempia vuosia paremmin, astma on ollut hallinnassa, vaikkakin kuukautta ennen oli se keuhkoputken tulehdus. Sen jälkeen sain ajaa hyviä lenkkejä ja Liedon aluecupin kisakin pari viikkoa ennen Tahkoa antoi uskoa kunnon löytymiseen.
Juhannusviikonloppuna ajoin vielä kolme pitkää lenkkiä, mukaanlukien yhden 6-kymppisen Tahkoa vastaavassa maastossa, samoilla tankkauksilla ja lisäenergioilla kuin tulisin varsinaisessa kisassa ajamaan. Tuo lenkki meni alle 4 tunnin, joka aika oli myös tarkoitus Tahkolla ajaa, ainoa huoli oli reilut sateet, joita oli luvattu kisaa edeltävälle viikolle.
Perjantaina illansuussa, lähtönumeroa noutaessa kisa-alueella oli vielä odottava tunnelma, mutta myöhemmin illalla ja varsinkin lauantaiaamulla oli jo täysi kuhina päällä, kun reilut 2000 kuskia asettuu omiin lähtöryhmiinsä. Oman ryhmäni lähtöaika oli 9.35.
Olipa mahtava fiilis maalissa tuon haastavan kurassa rälläämisen jälkeen, ajo meni hyvin ja loppuaika 4.32 on sama kuin viime vuotinen hyvissä olosuhteissa ajettu.
Muutama läheltäpiti tilannekin matkaan mahtui. Kinahmi ykkösen laskussa lähti jakamaan oikein huolella, mutta onneksi eturengas edellä puuhun eikä olkapää.
Toinen huvittava kaatuminen El Granden nousussa, kun voima vain yksinkertaisesti loppui, eikä mutainen kenkä lähtenyt irti polkimesta ja siitä kyljelleen pusikkoon. Siellä sitten huutelin muille ettei mitään hätää, nauratti vain tuo norsunkellahdus.
Edelleen uskon että paremmassa kelissä olisi tuo 4 tunnin raja mennyt rikki, eli ensi vuonna taas uusiksi!
Voi sitä jälleennäkemisen riemua kun Bobby, meidän 5-kuukautinen Bolognese-koira näki minut maalialueella. Naama tuli samantien nuoltua kurasta puhtaaksi tuon pikku kannustajan toimesta.
Tämmöstä Tahkolla, t: themainosmies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.