Ajoin taas vain puolikkaan, eli vähän reilun 40 km, kun täysi 80 km matka täällä reilusti nousemetrejä tarjoavassa maastossa on minulle liikaa, joten luottavaisena lyhyen matkan lähtöviivalle mitään tietämättömänä tulevasta reitistä.
Startti laskettelurinteen alhaalta ja siitä ekana hiihtosillan yli, sitten ekan kilometrin matkalla vertikaalia 50 m ja sinne ne muut painuivat mäen paremmalle puolelle ja jättivät minut tänne yksin puhisemaan.
Kuvat: Tarja Kivirinta
Tälläinen on pahin mahdollinen alku, kun koittaa kylmiltään astmaisilla keuhkoilla repiä mäkeä ylös, alku täytyy tehdä taidolla ja liki oli nytkin, ettei tarvinnut loirottaa saman tien mäkeä alas ja suihkuun.
Periksi ei kuitenkaan annettu, mutta kesti taas reilusti yli puoli tuntia ennen kuin sai kropan lämpimäksi ja happi alkoi kulkea. Tavoitinkin myöhemmin peräpään kuskeja ja metsäpätkillä pääsin jo ohittamaankin, vaikkakaan ei sillä ollut tuossa vaiheessa mitään merkitystä, nyt nautittiin hienosta ilmasta ja todellisesta maastopyöräilystä haastavilla poluilla.
Kuvat: Tarja Kivirinta
Tuon ilmeen takia tätä hommaa tehdään, vastoinkäymisten jälkeen naama riemusta loistaen saa painaa menemään sitä mäen "parempaa puolta" ja haastavan metsäpätkän selättäminen antaa sellaisen voittajan fiiliksen, että siinä ei sijoituksilla ole mitään merkitystä.
Maaliin päästiin aikanaan ajalla 2,52 h, ensiapuryhmäkin oli maalialueella ja harmi kyllä tuo astmakin oli jo hanskassa, eikä muutakaan laastaroitavaa löytynyt, vaikka kuinka valitin ;)
Tämä olikin neljäs kisaviikonloppu putkeen, enkä kauden viimeiseen kisaan ole lähdössä. Epic menee nyt huoltoon ja otetaan stumppi käyttöön, ehkä Salon Marynummen enskassa 4.10. nähdään.
t: themainosmies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.